Pieksämäki JK3

Kauas pitää lähteä, kun ei enää läheltä paikkoja löydä!
Ajeltiin siis perjantai iltana Pieksämäellä, yövyttiin paikallisella leirintäalueella, ja aamun valjetessa huomattiin,että olihan kaunis yöpaikka järven rannalla:) Pieksämäkiset olivat järjestäneet erittäin hyvät kokeet, aikataulu 10koiran 3-luokan kokeessa piti, ja kun eka koira lähti jäljelle klo 9.30 ja koe oli ohi klo 14, niin eipä voi kuin kiitellä! Muutenkin maastot ja koepaikka oli mitä mainioin:)

Aloitimme siis jäljellä, Ruska sai viimeisen jäljen, joten odoteltiin muutama hetki. Aurinko alkoi porottaa, ja se sai heti ihmiset liikkeelle, vähän ennen jäljelle siirtymistä maastoon pyöräili porukkaa,ja yksi autoilijakin sinne pörräsi.Jäljet 9-10 olivat siis oman tien varrella, ja jännäsimme siinä,että minne ne ihmiset menivätkään.......

Lopulta päästiin janalle, Ruska lähti hienosti, otti siinä jonkun hajun, jota lähti seuraamaan. Takas janalle, ja nosti jäljen hienosti heti siitä oikealle. Ja pian eka keppikin nousi. 3keppiä oli taskussa, kun näin edessä miehen sienikorin kanssa.Ja Ruska jäljesti vain kohti nen maassa, ja minä tietenkin heti huutelemaan,että missäs olet liikkunut ja onkohan koira nyt sinun jäljilläsi....Ruska jakoi matkaa, meni ukkelin ohi parin metrin päästä ja me siinä vaihdettiin kuulumisia;) Muutama metri ja nousi keppi nro4!!! Huisaa, mut siihen ilo loppuikin, eli siinä alkoi metsätie, ja mies oli köpötellyt sitä pitkin,auto näkyi mäen päällä. Jäljelle lähetänyt tuomari oli vielä käynyt miehelle sanomassa,että odota niin kauan että koira menee ohi ennenkuin menet metsään, mutta ei. Ruska lähti etenemään tien yli rannan suopursikkoon, mutta siellä tuli taas hukka,lähti pyörimään ympyrää, kävi uimassa, ja taas pörrättiin. Käytiin miehen autolla,väärät hajut. Sit jo ajattelin,et eiköhän lähdetä Ouluun. Käveltiin vielä mutka metsässä, josko jälki nousee,mutta ei. Jatkoin sit kohti autoa metsän puolella tien reunaa, ja olihan meillä tuuria kun löytyi kuutonen!!! Otettiin sit takajälki ja haettiin vitonen ja juoksun kanssa autolle. Aika riitti,noin 4 minuuttin jäljestysaikaa oli vielä jäljellä:) Vau,kaikki kepit, sikaonnellinen! Maasto oli vaihtelevaa ja haastavaa, suota,vesiojia,hakkuuaukeaa ja tuulenkaatoja,suopursua, mutta näytti että mitä haastavampi maasto,sen paremmin Ruu ajoi jäljen.

Tottiskentällä oli jo muut suorittaneet, odotimme vielä yhden kisaajan maastosta mukaan,ja sit tottikseen 3 porukassa. 3 kisaajaa keskeytti, mutta juuri kun olin siirtymässä tottiskentälle omalla vuorollani, tuli yksi kisaaja kertomaan,että hän haluaisikin jatkaa??? Oli laskenut pisteet väärin, ja lähti sit kyselemään kesken suoritusten tuomarilta,saako tehdä tottiksen mun kanssa! Olin ihan et ei helvetti, ja siinä mulla levis pakka päässä. Tuomari huitoi mua kentälle sit, ja mentiin sinne koira pomppien, eikä hallinnassa, ja siitähän se alamäki alkoi. Mulla vaan pitää saada pidettyä ajatus koossa,jos meinaa edes jotenkin onnistua, ja nyt se meni mönkään. Omia virheitä, mutta myös Ruskan virheitä noudoissa, ja lopputulos ihan syvältä 66p:( Siinä tuli jo tippa linssiin, kun oli niin pettynyt olo.
Noh, eipä tästä ole muuta suuntaa ku ylöspäin, turha jäädä murehtimaan:) Käytiin vielä esineillä, 2 sieltä vain nousi eli siinäkin on parantamisen varaa... Iloisin mielin sit kotimatkalle, tyytyväinen pitää olla siitä jäljestä, ja tottiskin antoi vain nyt kunnon piiskan iskut alkaa tekemään oikeeati töitä sen noudon eteen. Epätoivoinen ikuisuusprojekti,mut yritetään nyt jotain vielä. Toivoa on:)