Kesän 2010 kesälomareissu päätettiin tehdä Tanskan Herningiin MV-2010 näyttelyyn. Matkasuunnitelmat laitettiin alulle hyvissä ajoin jo edellisvuoden lopulla. Maaliskuussa aloitin sitten työt uudessa paikassa, eli ei kertyneitä kesälomapäiviä. Onneksi työnantaja oli ymmärtäväinen jo ”varattuun” matkaan ja sain palkatonta lomaa viikoksi. Reitti alkoi hahmottua, matkalla oli suunnitelmissa tokoilla Norjan puolella, tavata Ruskan Isla pentua Oslon kupeessa, ja sitten viettää Juhannusta Herningissä näyttelyn, tokon MM kisojen ja tietenkin Ruskan toista pentua tavaten, Suomi-poika asuu Tanskassa. Aikataulu oli tiukka, varsinkin paluumatkan osalta, ja lauttamatkojen hintoja ja aikoja vertailtiin kovasti ajamiseen kotiin Haaparannan kautta.
Matkaan lähdimme perjantaina puolen päivän jälkeen. Matkaa Tyrnävältä Norjan Mo I Ranaan oli ajettavana ”vain”noiin 800km…. Päästyämme ensimmäisen etapin loppupuolelle, maisemat alkoivat muuttua huikean komeiksi ja samalla saimme myös vesisateen matkaamme. Sinnillä ajoimme perille koepaikalle, jonne auto parkkiin, Ruskan kanssa pieni lenkki ja nopea treeni kentällä, ja unta palloon.
Lauantai aamuun sai herätä vesisateen ropinaan auton kattoon. Pikkuhiljaa järjestäjät saapuivat paikalle, ja ilokseni totesin heidän sittenkin puhuvan hyvin englantia. Kokeeseen sähköpostilla ilmoittautuessani kysyin, josko mahdollista saada seuraamiskaavio englannin kielellä, muut menee norskiksikin. Vastaus oli epämääräinen, koetamme mixata sinulle jonkinlaisen kaavion englanniksi. Olimme ainoa EVL luokan koirakko, ja he päättivät aloittaa kokeen sillä, jotta pääsemme jatkamaan matkaa heti suorituksen jälkeen. Tuomari hoiti liikkuroinnin, tyyliin left, right, turn, turn stop, run, slow….. helppoa ja yksinkertaista. Kehässä oli myös tuomariharjoittelija mukana. Paikallaoloissa Ruska nökötti yksinään, häiriökoiria ei ollut mukana, ja minä tärisin sateessa teltan takana. Liikkeet tehtiin normaalijärjestyksessä, koepaikka oli mukava rauhallinen ja maisemat komeimmat missä ikinä olen kisannut! Oli todella rento meininki, ja kun liikkeet onnistuivat kiitettävästi, pääsimme juhlimaan 290,5 pisteellä Norjan ja Pohjoismaiden tottelevaisuus valion arvoa! Ruusukkeiden lisäksi matkaan saatiin lelua ja puukkoja (jonkinlainen juustoveitsisetti)
Ruskan palkintosaalista
Ja sateesta huolimatta päivä paistoi, ja lähdimme matkaan kohti seuraavaa koepaikkaa Trondheimissä. Matkaa sinnekin vaivaiset 500km…. Illaksi perille, majoituimme mukavalle leirialueelle jylhiin maisemiin. Meillä oli koepaikka vähän hukassa, ja Hans-setä leiripaikalta oli superystävällinen. Hän oli koiraihmisiä, ja selvitti ystävällisesti meille missä koepaikka sijaitsee, oltiin sattumalta ihan muutaman kilometrin päässä siitä!
Sunnuntain kokeen piti alkaa klo 12, mutta mistä lie johtunut, pääsimme lopulta kehään vasta neljän maissa iltapäivällä. Koepaikka oli jälleen hieno kenttä, kisaajia oli paljon ja yleisöäkin paikalla todella paljon. Enää ei satanut, mutta olihan kylmä, onneksi ne kalsarit olivat matkassa! Ruska aiheutti paljon kyselyjä, heille punainen bordercollie ja hieman erilaisella rakenteella varustettuna oli kummastus. Norjassahan ei ole montaa showlinjaista bortsua. Oli jo vähällä, että lähdemme jatkamaan matkaa, kun päivä vain venyi, mutta seurattiin siinä sitten alempia luokkia. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on eroja alempien luokkien liikkeissä, siellä esim. merkille meno, ruutuun meno ja tunnari otetaan jo ALO-AVO luokissa mukaan. Muutenkin monissa liikkeissä saa käyttää jonkinlaisia apuja.
ELIT luokassa kisasi tällä kertaa 5 koiraa, ja jälleen jouduimme aloittamaan ensimmäisinä. Ruska oli parin päivän pitkien matkojen jälkeen jo niin täynnä virtaa, että koe meni vähän hauskan pidoksi. Liikkeitä ei nollattu, mutta neiti mm. ei olisi halunnut luovuttaa kapuloita, vaan halusi vähän revitellä niitä minun kanssa…. yleisöllä oli hauskaa, sen viihdyttämisen Ruska halutessaan taitaa. Saimme kuitenkin riivittyä kasaan 256 pistettä, eli ykköstulos jälleen. Ja se olikin ainoa ykkönen EVLssä, joten jälleen keräsimme palkinnot pöydältä. Mukaan lähti ruokasäkkiä, agilityputki, leluja ja nameja, oikein mukavat palkinnot!
Ilta oli jo pitkällä, kun auton keula koti Opparkeomia, jonne matkaa, kuinkas muutenkaan 500km. Norjaa on siitä mukava lasketella autolla menemään, että maisemat ovat aivan huikeita. Siellä on myös paljon varoituskolmioita, saa varoa lehmiä, lampaita, ratsastajia, hirviä, peuroja, traktoreita jne… Ja eläimiä nähtiin paljon, illan tullen lampaita alkoi kertyä tielle lämpimlle asfaltille makaamaan, ja yksi suurempi lehmälaumakin oli tien tukkeena. Puolen yön maissa parkkeerasimme sitten Sanngrundin leirialueelle.
Maanantaina alkoi sitten aurinko paistaa, sai laittaa kesäkamppeet päälle. Päivä vietettiin Ruskan Isla pennun omistajan Anetten kotona. Päästiin metsään lenkille, Ruska sai ottaa mutakylpyjä ja nauttia leikkimisestä Islan, Kellon ja Rison kanssa. Lisäksi teimme tokotreeniä , paljon valokuvia ja videonauhaa. Päivän päätteeksi koirat pääsivät vielä uimaan leirialueen uimarannalle, mitä kovasti ihmettelin, ei olisi ollut sallittua Suomessa.
Isla "suukottaa" ja treenaa tokoa
Ja niin oli taas iltapäivästä aika istua penkille ja jatkaa matkaa. Ruska aloitti pudottaa turkkiaan vähän ennen lähtöä, ja pikkuhiljaa karvaa irtosi enemmän ja enemmän. Auto alkoi muistuttaa linnunpönttöä, ja aina kun nousi autosta ulos, sai vedellä teippiharjalla kamppeet puhtaaksi. Niinpä sitten päätettiin tehdä järkevä matkamuisto hankinta, ja kävimme ostamassa imurin… Kylläpä helpotti, kun pääsimme Malmön yläpuolelle seuraavaan leiripaikkaan, ja sain vedellä Voltalla paikat puhtaiksi!
Tiistaina ylitimme Tanskan siltoja, ja jäimme jo hyvissä ajoin leireilemään Nyborgiin meren rantaan. Pikkukoiran silmät olivat hymyssä, kun se sai kiihdytellä rannalla ja juosta meressä ja ottaa aaltoja kiinni.
Keskiviikko aamuna sitten nokka kohti määränpäätä, eli Herningiä. Matkalla stoppi Herning Centrenissä, missä oli passelisti alennusmyynnit menossa ja löysimme kassikaupalla halpaa vaatetta! Herningin messukeskus löytyi helposti, ja auto muutaman päivän parkkiin Caravan alueelle ihan näyttelypaikan kupeeseen. Alueella majoittui satoja näytteilleasettajia autoilla, vaunuilla ja teltoilla. Onneksemme saimme rauhalliset naapurit, ja leiriytyminen oli mukavaa. Viikonlopuksi alueelle tuli koko ajan lisää porukkaa, ja siellä liikkuessa ei käynyt kateeksi niiden matkaajien naapurit, joissa koirat annettiin haukkua paukuttaa päivät pitkät. Kun yksi aamulla aloitti haukkumisen, kohta oli muutama muu metelissä mukana. Siisteys alueella pysyi yllättävän hyvänä, eli suurin osa keräsi koirien jätökset roskiin. Toki muutama poikkeus matkassa…. Illalla pikainen tapaaminen Ruskan Suomi pennun kanssa, reissun parhaita hetkiä olikin tavata nämä kaksi maailmalle lentänyttä, joille vuosi sitten jätin itku silmässä Helsinki-Vantaan lentokentällä hyvästit. Illalla vielä Ruskalle pieni pesu messualueen hevosten pesu paikalla, ja karvoja pölläyttelevä koiruus oli valmis torstain kehään.
Torstai aamu valkeni sumuisena ja viileänä, mutta kun se aurinko alkoi paistaa, niin saatiinkin sitten kunnon Tanskalaiset rusketusraidat. Tai enemmän taidettiin punoittaa…. Ruotsalaistuomari Bo Skalin veti rivakkaa tahtia kehän läpi. Suomalaiskoirille hienoa menestystä, onnea teille kaikille!!! Päivä meni mukavasti kehän reunalla, ja sen jälkeen siirryin sisätilohin seuraamaan MM tokoilijoiden harjoituksia. Reissun kokeet ja näytelmät oli takana, toivotut tavoitteet saavutettiin ja loppuaika jännäämään suomalaiskoirakoiden tokomenestystä.
Mads&Suomi kehässä sekä Ruska&Suomi
Perjantain vietinkin lähinnä tokoareenalla. Toki myyntikojutkin piti kulkea läpi, ja ilmainen Eukanuba säkki jonottaa näyttelynumeroa vastaan. Hienoja hetkiä suomen tokomaajoukkueen kanssa, onnea perjantain menestyjät 1.Nina&Ace sekä 3.Heidi&Mette. Toki yhtä iloisena myös Suomi pennun omistajan Madsin ja Haleyn sijoituttua toisiksi! Illalla leirialueelta oli jo ensimmäiset poistuneet, ja teimme vähän tokoja siinä nurmikolla. ”Naapurissa” majoittunut Ranskalaispariskunta oli kiinnostunut, ja tuli lopulta juttelemaan. Siinä sitten Ranska-englanti small talkia, kädet kävivät kovasti. He olivat ranskan tokojoukkueen mukana reissussa, ja toivottivat tervetulleiksi Ranskaan ensi vuonna.
Lauantaina viimeinen päivä Tanskassa. Tokoja piti seurata siihen saakka, että loppusijoitukset selvisivät. Onnea lauantain menestyjät sekä koko joukkue hienosta menestyksestä MM-2!!!! Oli aika toivotella onnea sunnuntain kisaajille, ja hyvästellä Suomi-poika. Hieman haikein mielin kohti kotimaata, lomaa olisi voinut vielä jatkaa…. Lauantaina ajettiin muuan sata kilometriä Ruotsin puolelle, Juhannusjuhlat olivat edelleen menossa kun leiriydyimme. Lähdin lenkittämään Ruskaa, kun Janne jäi parkkeeraamaan autoa. Juhlakuntoiset ruotsinpojat olivat heti tullet ystävällisesti juttelemaan, joku heistä oli asunut ennen suomessa ja kyseli lauantai makkaraa, josko meillä olisi ollut hänelle antaa, kun sitä ei ruotsista saa…seuraavaksi oltiin sähköroikkaa vailla lainaan. Jep jep, koitimme siinä asettua nukkumahommiin, hetki ehdittin nukahtaa, kun ilmeisesti ravintolassa käynyt kööri palasi alueelle. Mietittiin vaihtoehtoja, ei tehnyt mieli lähteä pyytämään hiljaisuutta, joten löimme kamppeet kasaan ja ajoimme pari kilsaa eteenpäin huoltoaseman pihalle jatkamaan unia.
Ruska haistelee,joka kohta kotona...
Sunnuntaina matka jatkui pohjoista kohti, vielä pitkät yöunet Sudsvallin alapuolella ja maanantaina viimeinen taival kotiin. Kilometrejä kertyi 5000, hieman pitkiä oli välit ajella… onneksi auto kesti reissun ilman ongelmia! Reissu oli aivan huippu, Norjan Ja Pohjoismaiden tokovalio arvo, Islan&Anetten tapaaminen, Suomin&Madsin tapaaminen, upeat maisemat Norjassa ja Tanskassa ja kun kaikki meni muutenkin hyvin, ei voi kuin olla tyytyväinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti