Pellon KV tokot

Juu. Lähdettiin sit Pelloon apauttiarallaa viikon tokotreenien jälkeen;) No, mitä hävittävää? Jos kaikki menee ok, ok, mut jos ei, niin silti ok.
Paikallaolot oli ok. Seuraaminen hyvä alun kiihkeyden jälkeen. Idari hieno,mitä nyt minä potkin yhen ämpärin nurin... Luoksetulo, jes, tämä alkaa nyt toimia! Ja ruutuun löydettiin hienosti. Eka sessio meni aika nappiin meidän treenimäärään nähden. NO, riemulla ei rajoja kun alkaa noudot.

Ohjattu, voi pentele.Aloin siinä alussa miettiin vanhaa konstia, ja kokeilen sitä, ei ois kannattanu, Ruska lähti vasemmalle, nosti kapulan ja sinkosi vaihtaan sen keskimmäiseen. Auts.Enpä sit kerro mun kikkoja, ne kun ei toimi;)
Metalli ok, mut vinkui palautuksessa. Tunnarissa vauhtia, ja väärä kävi suussa siitä vierestä. Nollia pukkaa.... Kaukoissa ok vaihdot, mut ennakoi PAta. Kökkö juttu. Kolmos tulos ja silleen. eipä ois tarvinu paljon panostaa, niin paremminki ois voinut mennä:)

Mutta saatiinpa hyvä kuva missä mennään. Hyvät kokeet, tuomarointi sujui jouhevasti, kun palaute tuli lopussa, ja liikkurikin oli pähee:)
Pellossa on loistava halli, ja mukavat kokeet:)
Muutama Milla Takalahden ottama kuva:

Seinäjoki KV

Seinäjoelle matkattiin perjantaina, tuttuun parkkiin yöksi. Tänä vuonna ei satanut lunta, eikä auto kylmennyt yön aikana;)
Tuomarina hääri uusi tuttavuus jostain Romaniasta? Veti ihan ok linjaa, koirien tutkiminen oli hieman erilaista, eli oli kontallaan ottamassa edestakas liikkeistä koiraa vastaan:) Ruska lähti kiertämään kehää ja juoksi sujuvasti tädin ohi...KÄY ERI1 PN3 Kasvattaja luokassa ROP Soolo,VSP Cini,PN3 Ruska ja PU2 Juri 1KP

Aina ei voi voittaa, tällä kertaa sain kunnian esittää sit Soolon ROP kehässä voittoon! Mukava reissu, kun kehänlaita seura on aina niin mukavaa, kun siellä on ne parhaat tyypit;) Kiitos naiset, ja onnea sisarukset ROP Soolo ja VSP Cini!

Kuva:Milla Takalahti

PK kausi on paketissa

Kesän hakuilut jo kävinkin läpi.
Jäljen osalta olimme ahkeria, mutta ...sanoisinko...vähän jopa epäonnekkaitakin;)
Maastossa jäi yleensä keppi tai esine, ja kun tottis ei pelaa tarpeeksi hyvin, se ei riitä. Jäljeltä "parhaina muistoina" nämä vaille ykköset -9pojoa, -2 pojoa, -8 pojoa....Nooooh, ens vuonna sit. Tottis vaatii työtä, sen tiedän ja toivottavasti tulevana talvena saan jotain aikaan. Vaikkakin pentusuunnitelmat tulevat nyt tähän väliin.

Etsintäkokeissa sen sijaan parempaakin tuuria:) Toukokuussa EK1 OPKYn kokeessa. Syyskuussa jatkoimme lajin parissa, kun haku alkoi toima, ja Kokkolasta EK2. Niin, ja se kolmonenkin ois haluttu, mut mun koira päätti pitää kivaa viimeisessä kokeessa:D

Innolla odotamme tulevaa kesää...ja jännäämme mitä liitossa päätetään uusia tottiksen säännöissä??!!

EK3 Siilinjärvi

Syksyn viimeinen PK koe oli Siilinjärvellä. Reissuun ihan yssikseen, aamulla ajelin kolmatta tuntia pimeydessä ja tiet olivat pikkasen jäässä Iisalmeen saakka. Siilissä lähdettiin ensin maastoon, ja aamu alkoi jäljellä.En muista pisteitä.
Jälki oli aika pienellä alueella, jana ok, jäljesti hienosti, mutta silti toinen keppi jäi.Blaah, masentavaa heti alkuun.... Toisena vuorossa pudotettu. Hieman jänskätti, silla rata oli kuusikossa, missä isojen puiden alaoksat peittivät näkyvyyden lähetyspaikalta pudotuspaikalle. Me ku treenataan liian luksusmaastoissa;) No, Ruu lähti ku ammuttuna, ja näin sen tulevan tumppu suussa kohti. Tuomari+harjoittelija juttelivat keskenään, ja vähän ennen mua Ruu kääntyikin sit heitä kohti kun ei nähnyt mua. Jouduin vähän huikkaamaan,että täällä mää oon. Tarkkuudessa ei kauan nokka tuhissut. Hakuradalla kävi eka lähetyksellä niin,että Ruska satutti hieman itseään radalla olleisiin kaadettuihin risukkoihin/rankoihin. Se palasi takaisin, ja oli vähän epävarma. Kannuksessahan jäi liiveistä kiinni niin,että jouduin käydä irroittamassa. Hakurata toimi kuiten aika hyvin, ja molemmat ukot nousi. Viimeisenä esineruutu. Siinä meni ohjaajalla kyllä hetki ihmetellessä, kun sinne "kanjonin" reunalle tulin:) Pari metriä lähetyslinjalta alue "putosi" varmaan 15metriä rinnettä alas, alhaalla vähän tasaista ja samanlainen nousu ylös. Eka pistolla nousi eka ihan edestä. Harmitti, kun en ehtinyt hihkaista sitä kannustushuutoani;) Ruska irtosi hienosti kanjoniin ja takalinjalle saakka, ja sieltä jostain toinen esine. Sekin nousi niin huomaamatta, että en ehtinyt hihkaista. Arvelen että tämä pieni kannustus olisi ollut tarpeen, sillä kolmatta ei nostanut, vaikka kävi sen merkkaamassa. Meidän esineruudun ongelma siis.
Maasto meni siis aika mallikkaasti, jäljeltä pois harmilliset 10p. ja muista vähän, maastosta 172pistettä.
Tottikseen siis ihan positiivisin mielin, mutta aina ei mene niinkuin luulis...Kenttä oli märkä, kehottivat mennä suorittamaan kumppareissa. No, ei siinä mitään, se ei nyt meidän suoritusta pilannut, vaan Ruska oli hirvittävillä kierroksilla. Päivän työskentelyn jälkeen, niin.... Homma vaan levisi käsiin, ja pisteet alle 70, eipä voinut enempää harmittaa, kun koulari olisi ollut niin helppo nakki.Olin ihan maassa:(
Eipä ollut kovin katossa fiilikset ajella kotiin...mutta minkäs teet. Ruska on ihana, vaikkakin välillä sikaärsyttävä ollessaan riemua täynnä tottiskentällä;)

TOKOkuumettako?

Tänään lähdettiin pitkästä aikaa tokoilemaan! Edellinen koekäynti on elokuulta 2010, ja sen jälkeen ei olla pahemmin tokoja tehty. Ruskan kanssa käytiin läpi vauhtiliikkeitä sekä tunnaria ja kaukoja. Ihan mukavasti muistaa homman, jossain liikaa innokkuutta, mutta yllättävän mukavasti meni. Tästä se lähtee:D
Rallin kanssa on viime viikon aikana tehty tokoa muutamia kertoja, meillä on kovasti hakusessa se yhteinen sävel siinä lajissa, ja vaikeinta on se,että Rallilla on niin erilaiset käskyt käytössä;) Mutta tokoja nyt tehdään,ja katsellaan jos se rytmi löytyy, niin voidaan katsella kisojakin, riippuen Rallin meillä olo ajasta:)Päiviltä saatiin jo todella hyvät vinkit, millä Rallille saatiin mukava ilme tehdä juttuja!
Ihan innoissaan.....

2011 hakuilut pakettiin

Tänä kesänä on hakuiltu oikein urakalla, siitä suuri kiitos loistavalle mammaryhmälle sekä briardikamuille:)
Keväällä treenien ajatus oli saada tökkimisongelmamme kuntoon niin, että saisimme etsintäkokeen satasen radan edes toimimaan. Keväällä järkkäsimme OPKYlle hakukouluttajiakin Suomen huipulta, eli Kärnän Sarin ja Niemen Elinan. Molempien kanssa pohdittiin Ruskan ongelmaa, ja saimme hyviä vinkkejä kuinka sitä voisi lähteä purkamaan. Kesä kuitenkin meni vaihtelevasti,hyviä ja huonojakin treenejä pohtien. Minua on tuijotettu monelta kantilta, ja mietitty, missä se vika piilee, kun koira ei vain irtoa?
Onni on ystävät, jotka uskaltavat sanoa mielipiteensä! Lopulta MinnaS avasi sanaisen arkkunsa, ja NAKS, Ruska alkoi pelittää! Välillä tulee vielä TÖKS, mutta treeneissä on lukko auennut ja Ruska alkoi tehdä loistavaa rataa. Jopa niin,että jo hautaamani haaveet hakukokeen 3 luokasta alkoivat nousta pintaan:)
Syyskuun lopussa uskalsimme sitten ekaan hakukokeeseen,se meni tahmeasti läpi,eli jännitykseni toi tökkimisen taas esiin vahvemmin. Tuloksena kuitenkin HK3 241p
Lokakuussa toinen koe, ja nyt oma fiilis oli loistava,Ruska pelasi kuin unelma:) Se että viimeinen ukko jäi, oli oma virhe, olin sikatyytyväinen Ruskan työskentelyyn!!!
Ja niin päätin kokeilla vielä kerran, siitä tarinaa alla.Eli töitä on vielä tehtävänä, lähinnä kuinka saadaan ohjaaja rennoksi koeradalla?

Summa summarum: tälle vuodelle meillä ei ollut tavoitteita haussa, joten olen enemmän kuin tyytyväinen mitä saimme aikaan! Meillä on nyt avaimet ongelmaamme, ja hyviäkin koesuorituksia takana. Paljon positiivisia treenejä vielä ennen talven tuloa alle, niin katsotaan kuinka homma toimii keväällä:D

Kokkola...

...edellisen kerran onnistuneen maaston myötä lähdimme vielä hakukokeeseen Kokkolaan. Päivä alkoi maastolla, ja Ruska toisena hakuradalle. Ja homma meni puihin heti alussa, eli ei irronnut:( Tahmeaa rataa läpi,kaksi ukkoa ylös ja aika loppui. Kovasti mietin mistä tämä johtui, ja ne ajatukset kun menin radan alkuun olivat: onpa täällä paljon porukaa,lähteekö nuo kaikki perään? Ja toisena,radan vasen puoli alkoikin yllättäen heinikolla:) Luulen että siinä tuli sitten ohjaajalle se "stressin nousu" ja koira reagoi siihen välittömästi. Edellisessä kokeessa kun alussa mukana oli vain tuomari, ja sit ylösnostetut maalimiehet. Jatkssa siis radalla asenteella: siellä voi olla vaikka sirkus esiintymässä ja maasto pottupeltoa;) Esineridussa hienoa työskentelyä, olemme nyt parissa viime treenissä tehneet erilaista palkkausta, ja heti toimi:) Tottikseen lähdin vain "reenaus" mielessä, eli annoin lisäkäskyjä,ja käsiapuja.
Ärsyttävää, mutta totuus on että ohjaaja on se mikä tässä tökkää.
Nyt loppusyksy vedetään mukavia treenejä, ja toivotaan että keväällä on eri meininki hakumetsässä!

Hierontaa

Päätin käyttää Ruskan Emmalla hierottavana kaiken varalta. Pitkä treenikesä takana, paljon PK esteitä, jotka eivät ole ne maailman mukavimmat BCn kokoiselle koiralle suorittaa. Ja kun nyt on alkanut kierrellä esteitä, niin päätin,että käydään tsekkaamassa tilanne.
Mutta kuten vähän arvelinkin, ei sieltä mitään suurempaa löytynyt. Keväästä lihakset olivat kyllä kovemmat, ja joissan paikoin kireänä, mutta ei mitään sen suurempaa:) Eli hyvillä mielin jatkamme tämän loppusyksynkin treenejä, niin kauan kuin tässä on vielä toivoa koepaikoista....
Hyvin on neiti näppärä tietoinen,että kaikkea ei ole pakko tehdä,jos ei halua;) Ja ne ohjaajan tupinat treeneissä kestää kevyesti, kun vain on itsellä hauskinta:D

Ruskaretki Lieksaan

Lieksan 10 tottiksen perusteella maastoon skaboihin lähdimme ruskaretki ajatuksin. 26+21 koiraa mukana, joten vain onnistumalla erittäin hyvin, meidän maastot ois varmat. Perjantai iltana kaasutettiin Lieksaan saakka, auto parkkiin Timitran hiihtokeskuksen parkkikselle ja illanviettoon:) Kävimme ottamassa treenin, kun kentällä oli valot ja esteet paikoillaan. Nehän meni mukavasti, joten ihan positiivisin mielin lauantai aamuun.Yö tosin meni kuin myrskyävällä laivalla olisi ollut, tuuli ja satoi rajusti,ja auto keinui koko yön!

Arvonnassa päästiin tokavika pariksi, ja tietenkin ekana paikallaoloon. Ja Ruskahan nousi hetikohta istumaan,sit painui maate ja alkoi märehtiä ruohoa. Blaah,siinä meni jo itseltä se tunne,et nyt vois onnistua... Seuraaminen ja jättävät ihan oukei, ei parasta mutta toimi. Noudoissa sikailua,kiersi metrisen takas.Ja pisteet ropisi, saimme 79 ja näinollen joko paikkamakuulla tai estehypyllä ois päästy maastoon. Ainahan voi jossitella;)

Lähdimme siis Ruunaan retkeilykeskukseen,tosin ensin haettiin luontaistuote kaupasta lääkitystä sunnuntaille. Kävimme parin tunnin kävelylenkit kauniissa maisemissa.Lieksan ABCllä hymy irtosi, kun Antti Tuiskunen tanssipoikineen oli paikallisbaarissa tauolla.Sit suuntana kisakeskus, pienet treenit,eritoten hyppyjä. Ja ABC tutuksi, eli sinne syömään. Siitä oli hyvä jatkaa Rekiniemeen, missä meitä odotti lämmin puusauna järven rannalla. Matkalla oli hirvikolari lähellä, onneksi ehdimme hoksata hahmon pusikossa ennekuin se hyppäsi eteen. Parin metrin päästä auton keulaa iso uroshirvi komeinen sarvineen lönkytteli menemään. Nautittiin saunasta, ja päivän ulkoilut vaati veronsa, nukahdin istualleen;)

Sunnuntai aamu valkeni pikku pakkasella, maa oli kuurainen,ihana ilma ja ihanat maisemat! Tänään arpaonni oli taas mukana, viimeinen koira ja taas ekana paikallaoloon... Itselle lääkitys päälle, ja rennoin mielin tottikseen. Paikallaolo oli nyt hyvä, seuraamiset ja jättävät erittäin hyvää ja erinomaista:) Mut ne noudot...kiersi molemmat esteet takas, ja taas meidän maasto meni siinä 78p. Niiiiin ärsyttävää, mut minkäs teet. Koira ei ole kone:) Päästiin siis kotimatkalle hyvissä ajoin,matkalla ruokastoppi Katinkullassa, olihan herkullista lohta,jam!

Mukava viikonloppu takana maksetut tottistreenit Lieksassa:) Onneksi oli hyvää seuraa,hyvät kelit ja vältettiin se hirvikolari!

Oulu HK3

Me ollaan sinnikkäitä sissejä kisaamaan:) sunnuntaina teki kyllä mieli jättää väliin, mutta päätin lähteä ottamaan maksetut reenit ainakin tottiksessa.
Tänään Ruskan kanssa menikin paljon paremmin, sillä oli ihan eri asenne tehdä töitä, kun olin itse keskittynyt ja päättäväisenä liikenteessä. Noudoissa kierrot verotti pisteitä, mutta muuten kokonaisuus oli ihan eri kuin lauantaina, 74pisteen verran saimme kasaan. Maastoon siis ihan rennoin mielin, tarkoituksena todellakin taas kokeilla, kuinka ohjaajan hermon hallinta toimii koetilanteessa tänään. Ja kun Ruska irtosi eka pistolle hienosti,tuli kutsuttaessa takaisin ja jatkoi samaa tahtia, minulla oli aivan sairaan hyvä fiilis! Pistot olivat hienoja, irtoamisissa ei ongelmaa, ohjaaja rento ja malttoi olla hiljaa ja painostamatta koiraa. Ukkoja nousi kaksi, tulimme 300 metrin paalulle hieman turhan joutuin. Eli viimeinen jäi 40metriä ennen loppua tuulen alle niin,ettei Ruskalla ollut mahdollisuutta haistaa sitä. Eli vielä ohjaajalle lisää alueen lukemista,ja malttia lähettää tiuhempaan. Mutta se tunne, kun koira pisteli radan alusta loppuun ilman tökkimisiä, se oli niin superhieno,että maalimiehetkin ihmettelivät ohjaajan positiivisuutta,vaikka yksi äijä jäi:D
Maastosta kertyi 119p,joten ei mahiksia koulariinkaan, joten jätimme esineet väliin ja kotiin levähtämään ja Ruskalle ansaitut herkut!
Kaikkien vaikeuksien jälkeen tämä oli voitto meille, ja nyt lähdemme seuraaviin kisoihin ihan eri mielellä. Ruska osaa, jos ohjaaja antaa sen osata<3

Pieksämäki JK3

Kauas pitää lähteä, kun ei enää läheltä paikkoja löydä!
Ajeltiin siis perjantai iltana Pieksämäellä, yövyttiin paikallisella leirintäalueella, ja aamun valjetessa huomattiin,että olihan kaunis yöpaikka järven rannalla:) Pieksämäkiset olivat järjestäneet erittäin hyvät kokeet, aikataulu 10koiran 3-luokan kokeessa piti, ja kun eka koira lähti jäljelle klo 9.30 ja koe oli ohi klo 14, niin eipä voi kuin kiitellä! Muutenkin maastot ja koepaikka oli mitä mainioin:)

Aloitimme siis jäljellä, Ruska sai viimeisen jäljen, joten odoteltiin muutama hetki. Aurinko alkoi porottaa, ja se sai heti ihmiset liikkeelle, vähän ennen jäljelle siirtymistä maastoon pyöräili porukkaa,ja yksi autoilijakin sinne pörräsi.Jäljet 9-10 olivat siis oman tien varrella, ja jännäsimme siinä,että minne ne ihmiset menivätkään.......

Lopulta päästiin janalle, Ruska lähti hienosti, otti siinä jonkun hajun, jota lähti seuraamaan. Takas janalle, ja nosti jäljen hienosti heti siitä oikealle. Ja pian eka keppikin nousi. 3keppiä oli taskussa, kun näin edessä miehen sienikorin kanssa.Ja Ruska jäljesti vain kohti nen maassa, ja minä tietenkin heti huutelemaan,että missäs olet liikkunut ja onkohan koira nyt sinun jäljilläsi....Ruska jakoi matkaa, meni ukkelin ohi parin metrin päästä ja me siinä vaihdettiin kuulumisia;) Muutama metri ja nousi keppi nro4!!! Huisaa, mut siihen ilo loppuikin, eli siinä alkoi metsätie, ja mies oli köpötellyt sitä pitkin,auto näkyi mäen päällä. Jäljelle lähetänyt tuomari oli vielä käynyt miehelle sanomassa,että odota niin kauan että koira menee ohi ennenkuin menet metsään, mutta ei. Ruska lähti etenemään tien yli rannan suopursikkoon, mutta siellä tuli taas hukka,lähti pyörimään ympyrää, kävi uimassa, ja taas pörrättiin. Käytiin miehen autolla,väärät hajut. Sit jo ajattelin,et eiköhän lähdetä Ouluun. Käveltiin vielä mutka metsässä, josko jälki nousee,mutta ei. Jatkoin sit kohti autoa metsän puolella tien reunaa, ja olihan meillä tuuria kun löytyi kuutonen!!! Otettiin sit takajälki ja haettiin vitonen ja juoksun kanssa autolle. Aika riitti,noin 4 minuuttin jäljestysaikaa oli vielä jäljellä:) Vau,kaikki kepit, sikaonnellinen! Maasto oli vaihtelevaa ja haastavaa, suota,vesiojia,hakkuuaukeaa ja tuulenkaatoja,suopursua, mutta näytti että mitä haastavampi maasto,sen paremmin Ruu ajoi jäljen.

Tottiskentällä oli jo muut suorittaneet, odotimme vielä yhden kisaajan maastosta mukaan,ja sit tottikseen 3 porukassa. 3 kisaajaa keskeytti, mutta juuri kun olin siirtymässä tottiskentälle omalla vuorollani, tuli yksi kisaaja kertomaan,että hän haluaisikin jatkaa??? Oli laskenut pisteet väärin, ja lähti sit kyselemään kesken suoritusten tuomarilta,saako tehdä tottiksen mun kanssa! Olin ihan et ei helvetti, ja siinä mulla levis pakka päässä. Tuomari huitoi mua kentälle sit, ja mentiin sinne koira pomppien, eikä hallinnassa, ja siitähän se alamäki alkoi. Mulla vaan pitää saada pidettyä ajatus koossa,jos meinaa edes jotenkin onnistua, ja nyt se meni mönkään. Omia virheitä, mutta myös Ruskan virheitä noudoissa, ja lopputulos ihan syvältä 66p:( Siinä tuli jo tippa linssiin, kun oli niin pettynyt olo.
Noh, eipä tästä ole muuta suuntaa ku ylöspäin, turha jäädä murehtimaan:) Käytiin vielä esineillä, 2 sieltä vain nousi eli siinäkin on parantamisen varaa... Iloisin mielin sit kotimatkalle, tyytyväinen pitää olla siitä jäljestä, ja tottiskin antoi vain nyt kunnon piiskan iskut alkaa tekemään oikeeati töitä sen noudon eteen. Epätoivoinen ikuisuusprojekti,mut yritetään nyt jotain vielä. Toivoa on:)