Toivotamme kaikille ystävillemme oikein hyvää ja rauhallista Joulua!
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Sentan muodonmuutos
Senta siirtyi jossain vaiheessa syömään Royal Caninin sterilisoidulle koiralle tehtyä ruokaa. Kaikkien kevytruokien jälkeen lopulta löytyi vaihtoehto, jolla tuloksia alkoi näkyä. Olemme saaneet pari-kolme kiloa ylipainoa pois, ja Senta on kuin eri koira.Kylkiluut löytyvät nyt helposti! Riemuitsee lenkeillä taas Ruskan kanssa juoksemisesta, ja on paljon pirteämpi kaikin puolin. Pissavaiva jatkuu edelleen, mutta sen kanssa nyt eletään ja hormoni lääkitys jatkuu. Rasvapatteja on molemmissa olkapäissä kunnon muskelit, muuallakin tuntuu niitä "löllyköitä", mutta ne saavat olla,kun eivät menoa haittaa. Turkki on suurin vaiva, se huopaantuu hetkessä, ja fiskarsit on kovassa käytössä. Ja mitä Senta eniten inhoaa on kynsienleikkuu ja turkin harjaus....
vuoden 2011 näytelmät
Näyttelyvuosikin saatiin päätökseen messarissa, ja aika "köyhäksi" jäi meillä saldo tänä vuonna. Montaa näyttelyä ei ehditty käymäänkään pentueen ja PK kokeiden vuoksi.
Vuosi alkoi Kajaanissa nakuna EH:lla, kesällä taas nakuna Torniosta PN2 ja Kuopiosta PN2. Elokuussa jättipotti Kokkolan ryhmiksessä, missä Ruska BIS.
Seinäjoella PN3,kuten myös Jyväskylässä molempina päivinä. Ja Messarissa lauantaina upea PN2 CACIB Helsinki Winner 2011, sunnuntaina oltiin jo ihan eri arvoisia,mut ilman SA:ta.
Ensi vuonna käymme Kajaanin ja Turun KVt,sitten alkaa pennunodotus, ja jos se onnistuu, niin kesä voi olla näyttelyrintamalla hiljaisempi. Panostamme taas PK kokeisiin täysillä, ja toivottavasti saadaan uusi nelijalkainen laumaamme lisää:)
Vuosi alkoi Kajaanissa nakuna EH:lla, kesällä taas nakuna Torniosta PN2 ja Kuopiosta PN2. Elokuussa jättipotti Kokkolan ryhmiksessä, missä Ruska BIS.
Seinäjoella PN3,kuten myös Jyväskylässä molempina päivinä. Ja Messarissa lauantaina upea PN2 CACIB Helsinki Winner 2011, sunnuntaina oltiin jo ihan eri arvoisia,mut ilman SA:ta.
Ensi vuonna käymme Kajaanin ja Turun KVt,sitten alkaa pennunodotus, ja jos se onnistuu, niin kesä voi olla näyttelyrintamalla hiljaisempi. Panostamme taas PK kokeisiin täysillä, ja toivottavasti saadaan uusi nelijalkainen laumaamme lisää:)
maanantai 5. joulukuuta 2011
Messaria 2011
Joka vuotinen lupaus olla menemättä, ja taas menossa. Janne piti päänsä tällä kertaa, joten lähdimme Ruskan kanssa kaksin lentomatkalle. Mun lentopelon poikanen tuli jo yöllä uniin ennen matkaa, ja lähtöpäivänä pientä myrskyä ilmassa,oikeinkin kiva. Mut eiku kirsut kohti uusia tuulia, ja niin sitä noustiin koneeseen. Lensimme Hesaan jo perjantaina,ja lentoon lähtöhän oli melkoista puistatusta ennekuin matka pilvien päällä tasaantui. Englanninkieleinen eepos tuli luettua hyvin syvällisesti läpi siihen saakka,että kone pysähtyi Hesan asemalla. Huoh.
Ruu oli onnellinen päästessään taas mun syliin, ja meidän matka jatkui Outin kyydissä messariin. Siellä istuttiin iltaa junnuhandleri kehän reunalla, ja imettiin oppia kuinka käyttäytyä kehässä;) Menossa oli siis Best Of The Best kilpailu, ja sain kannustaa Lapin kennelpiirin tytön voittoon:D
Oujee, lauantai aamuna silmät aukes jo varttia yli neljä, eikä ne pysyneet enää kiinni. Kuuden jälkeen hipsittiin hiljaa ulos lenkille ja sit olikin vuorossa tassun pesua. Ja taas messariin, missä Jaana Hartus tuomaroi Helsinki Voittaja 2011 kehämme.
Tuisku ihanainen Helsinki Voittaja ROP 2011
Nero komistus Helsinki Voittaja 2011 VSP
Ja punaisista upea PU2 Jarre
ja PN2 CACIB ihanainen Rusina
Pikku-G pentue räjäytti potin kera upean ja
voittamattoman äitinsä Tuiskun!WOHOO!!!!
Kasvattajassa esiintyi Ruska,Jarre,Nero ja Cini 1KP
Huikean hieno päivä Sarilla ja kasvateillaan.
Lauantai oli jo pitkällä ennekuin pääsimme ryhmistä pois, ei tarvinnut kuin käydä lenkillä ja syödä mahansa täyteen niin alkoi uni tulla. Ja sunnuntai aamuna taas,pling klo 04.15....onneksi sain kuiten vielä unen:)
Sunnuntain tuomaroi John Ritchie,GB ja hieman hakusessa oli mitä hän haki. Mutta raskaat koirat kuten;) Ruska eri:llä ulos kehästä. Upea arvostelu, ainoa moite oli että on nartuksi raskas tai jotain. Nakuna kauniimpi?
Päivän hienoja uutisia oli kuitenkin Tuiskun ROP ja Voittaja 2011 titteli ja VSP meni sukulaiskoira Remulle:)Ihan huikeat onnittelut taas Sarille upeasta kasvatustyöstä!
Ja hyviä uutisia lisää, eli Jippo oli juossut agiradalta nollan,onnea!!!
Ja Julia perheineen tuli messariin ja toteutti toiveeni<3 EINO oli mukana. Nähtiin siis eka kerran luovutuksen jälkeen, ja Kille-Kalle ei enää muistanutkaan mua....No,parempi,että oli omasta ihmisestään kiinnostunut ja halusi vain alkaa töihin:) Parkkihalli treffi kuva:
Ja kiitos ihanat ja hauskat ja hullut ystävät siellä kehän reunalla, olihan taas hauska viikonloppu!!! Ens vuonna jatketaan näitä treffejämme ympäri suomen:)JA suuri kiitos Ohrakujalle majoitus ja kuljetus ja muonituspalvelusta!!!
Kotimatkalle lähtö olikin sitten väsyneelle ärsyn paikka, eli lento ilmoitettiin myöhästyvän. 22.00 piti luovuttaa koirat,vaikka koneesta ei tietoakaan.Mutta pian selvisikin,että olivat saaneet koneen, ja päästiin matkaan 1,5tuntia myöhässä.Oulunsalossa hyvän lennon jälkeen klo 00.30 ja kahden maissa unten maille. Kello soi viideltä ja silmät ristissä työmaalle....On tää ihana harrastus:D
Viikonlppun tuomiset: SA CACIB ja Vuoden Näyttelykoira 2010 palkinto kotiin,
se ois niinku ....Poika saunoo!!!!
Ruu oli onnellinen päästessään taas mun syliin, ja meidän matka jatkui Outin kyydissä messariin. Siellä istuttiin iltaa junnuhandleri kehän reunalla, ja imettiin oppia kuinka käyttäytyä kehässä;) Menossa oli siis Best Of The Best kilpailu, ja sain kannustaa Lapin kennelpiirin tytön voittoon:D
Oujee, lauantai aamuna silmät aukes jo varttia yli neljä, eikä ne pysyneet enää kiinni. Kuuden jälkeen hipsittiin hiljaa ulos lenkille ja sit olikin vuorossa tassun pesua. Ja taas messariin, missä Jaana Hartus tuomaroi Helsinki Voittaja 2011 kehämme.
Tuisku ihanainen Helsinki Voittaja ROP 2011
Nero komistus Helsinki Voittaja 2011 VSP
Ja punaisista upea PU2 Jarre
ja PN2 CACIB ihanainen Rusina
Pikku-G pentue räjäytti potin kera upean ja
voittamattoman äitinsä Tuiskun!WOHOO!!!!
Kasvattajassa esiintyi Ruska,Jarre,Nero ja Cini 1KP
Huikean hieno päivä Sarilla ja kasvateillaan.
Lauantai oli jo pitkällä ennekuin pääsimme ryhmistä pois, ei tarvinnut kuin käydä lenkillä ja syödä mahansa täyteen niin alkoi uni tulla. Ja sunnuntai aamuna taas,pling klo 04.15....onneksi sain kuiten vielä unen:)
Sunnuntain tuomaroi John Ritchie,GB ja hieman hakusessa oli mitä hän haki. Mutta raskaat koirat kuten;) Ruska eri:llä ulos kehästä. Upea arvostelu, ainoa moite oli että on nartuksi raskas tai jotain. Nakuna kauniimpi?
Päivän hienoja uutisia oli kuitenkin Tuiskun ROP ja Voittaja 2011 titteli ja VSP meni sukulaiskoira Remulle:)Ihan huikeat onnittelut taas Sarille upeasta kasvatustyöstä!
Ja hyviä uutisia lisää, eli Jippo oli juossut agiradalta nollan,onnea!!!
Ja Julia perheineen tuli messariin ja toteutti toiveeni<3 EINO oli mukana. Nähtiin siis eka kerran luovutuksen jälkeen, ja Kille-Kalle ei enää muistanutkaan mua....No,parempi,että oli omasta ihmisestään kiinnostunut ja halusi vain alkaa töihin:) Parkkihalli treffi kuva:
Ja kiitos ihanat ja hauskat ja hullut ystävät siellä kehän reunalla, olihan taas hauska viikonloppu!!! Ens vuonna jatketaan näitä treffejämme ympäri suomen:)JA suuri kiitos Ohrakujalle majoitus ja kuljetus ja muonituspalvelusta!!!
Kotimatkalle lähtö olikin sitten väsyneelle ärsyn paikka, eli lento ilmoitettiin myöhästyvän. 22.00 piti luovuttaa koirat,vaikka koneesta ei tietoakaan.Mutta pian selvisikin,että olivat saaneet koneen, ja päästiin matkaan 1,5tuntia myöhässä.Oulunsalossa hyvän lennon jälkeen klo 00.30 ja kahden maissa unten maille. Kello soi viideltä ja silmät ristissä työmaalle....On tää ihana harrastus:D
Viikonlppun tuomiset: SA CACIB ja Vuoden Näyttelykoira 2010 palkinto kotiin,
se ois niinku ....Poika saunoo!!!!
tiistai 22. marraskuuta 2011
Treeniloman sivuvaikutuksia....
Huihai,onhan tämä nähty ennenkin, ja taas nähdään! Ei sovi kovin pitkät tauot meidän punapäälle, tai alkaa kotona sattua ja tapahtua. Ollaan tässä lorvailtu koko marraskuu, sunnuntaisia Activen tokoja vain kalenterissa. Ei riitä yksi treenipäivä viikossa, joten pientä kivaa on kotona sattunut harva se päivä. Kodinhoitohuoneessa oli tyhjiä pulloja muovikassissa, ne löytyivät leviteltyinä, pussi revitty rikki:) Keittiön pöydältä voi löytää kaikkea. Eli jos sinne jää lasi tms. niin se tiskataan varmasti. Hedelmien maistelu on kiva harrastus. Senta söikin yksi päivä parit päärynät, Ruska on lihansyöjä, ja päärynästä oli mennyt vain puolet. Mandariinit ei maistuneet kummallekkaan, kun eivät osanneet kuoria. Sentahan pisteleen mandariinitkin muuten nassuun. Banaanikin jäi lattialle, kuoressa hampaanjälkiä. Syylliset on meillä helppo tietää, kun Senta vie saaliinssa aina sänkyyn, Ruska touhuaa lattialla;) Perjantaina odotti ikävä yllätys, kahvinkeitin oli jäänyt liian reunalle, ja siitä oli lasipannu lattialla ihan sirpaleina. Onneksi ei haavoja tassuissa. Ja kalliimpaan suuntaan ollaan menossa! Viikonlopun jäljiltä minulla jäi kameralaukku keittiön pöydälle, se löytyi olkkarista:( Onneksi oli vetoketju kiinni, ja objektiivit säilyivät ehyinä!
Nyt koitetaan pitää köökin pöydät puhtaina,ettei mikään jää sinne syyksi kurkkia oisko siellä mitään syötävää... Ois kai helpointa alkaa taas vähän treenaileen;)
Nyt koitetaan pitää köökin pöydät puhtaina,ettei mikään jää sinne syyksi kurkkia oisko siellä mitään syötävää... Ois kai helpointa alkaa taas vähän treenaileen;)
Jyväskylä KV
Jyväskylään:) Tällä kertaa matkaparkkina toimi Sarin piha Palokassa, jonne kurvailimme perjantai iltana.Senta pääsi taas mummolaan herkkupatojen ääreen, kun sieltä matkaamme lähti Ralli. Ilta meni mukavasti shelttipentusten ja kuulumisten vaihdon kanssa. aamulla olimme aikaisin liikenteessä, Paviljongin parkkipaikkojen takia. Päästiinkin mukavasti pääoven eteen parkkiin, ja saatiin "oma nurkka" varattua kehän laidalta, paikka missä ei ollut läpikulkua. Lauantaina kehässä tuomaroi Marjatta Pylvänäinen-Suorsa, ja hän tutki koirat hyvin. Luokkavoittoja ropisi Pikkupaimenille, ehdottomasti parhaana Rallin luokkavoitto valioissa,missä Ralli oli ensimmäistä kertaa.
Ja paras narttu kehässä pikkulikka päihitti sitten Ruska-äipän komeasti!
PN1 ROP ROP-VET Tuisku, PN2 CACIB Ralli, PN3 VACA Ruska, SERT Lumi VSP VSP-VET Juuso. Kasvattajaryhmässä mukana Juuso,Tuisku,Ralli ja Ruska, 1KP.
Jäimme ryhmiin, jotka kuulutettiin myöhästyneiksi varman kolme kertaa....Ilta oli siis jo pitkällä, kun kävimme ryhmissä tekemässä läpijuoksut;) Ei paljon pizzan ja suihkun jälkeen tarvinnut, uni voitti:)
Sunnuntaina tuomarina Marja Talvitie. Ja tänään tehtiin hattutemppu, eli sama järjestys PN kehässä, ja uroksissakin Juuso vei potin. PU2 Juri SERT PU3 Hemmo VaraSERT CACIB. Kasvattajaluokkaan vaihdoimme Ruskan tilalle upean nuoren Jurin, ja 1KP :) ONNEA SARI upeasta menestyksestä viikonlopuna:)
tiistai 8. marraskuuta 2011
Treenilomaa ja suunnitelmia:)
Vauhdikkaan kesän jälkeen olemme hellittäneet hieman, pidettiin kokonainen viikko vapaata treeneistä. Ja Ruska riehuu lelujensa kanssa... Nyt on aloitettu tokotreenit ActiveDogs lämpimässä mattohallissa sunnuntaisin, ja maanantaisin käydään Saaran tallin maneesilla. Muuten takapihatokoja tai jotain muuta mukavaa. Syksyn keikkakalenteri hiljenee, enää Jyväskylän KV ja Messariin molempina päivinä. Koetavoitteita ei nyt ole, sillä tein suunnitelmiin muutoksia.Jos emme ennen sitä äkkää jotain mielenkiintoista jostain;)
Ruska pentublogi on yhdistetty samoihin kansiin http://pikkuruut.blogspot.com/
eli sieltä löytyy nyt PikkuRuut 2009 ja 2011 sekä tulevat suunnitelmat ensi keväälle! Ruska siemennetään seuraavan juoksuun, ja nämä ovat Ruskan viimeiset pennut. Urosvalinta vahvistuu myöhemmin, mutta komeaa linjaa jatketaan. Ja aktiivisesti harrastavat pennuista kiinnostuneet voivat ottaa yhteyksiä pikkuruut@gmail.com kautta.
Eli ensi kevät menee toivottavasti pennuntuoksussa:D
Tässä Ruskan nuorimmainen pikkuherra Eino 7kk <3 Sirpa Saaren kuvaamana
Ruska pentublogi on yhdistetty samoihin kansiin http://pikkuruut.blogspot.com/
eli sieltä löytyy nyt PikkuRuut 2009 ja 2011 sekä tulevat suunnitelmat ensi keväälle! Ruska siemennetään seuraavan juoksuun, ja nämä ovat Ruskan viimeiset pennut. Urosvalinta vahvistuu myöhemmin, mutta komeaa linjaa jatketaan. Ja aktiivisesti harrastavat pennuista kiinnostuneet voivat ottaa yhteyksiä pikkuruut@gmail.com kautta.
Eli ensi kevät menee toivottavasti pennuntuoksussa:D
Tässä Ruskan nuorimmainen pikkuherra Eino 7kk <3 Sirpa Saaren kuvaamana
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Pellon KV tokot
Juu. Lähdettiin sit Pelloon apauttiarallaa viikon tokotreenien jälkeen;) No, mitä hävittävää? Jos kaikki menee ok, ok, mut jos ei, niin silti ok.
Paikallaolot oli ok. Seuraaminen hyvä alun kiihkeyden jälkeen. Idari hieno,mitä nyt minä potkin yhen ämpärin nurin... Luoksetulo, jes, tämä alkaa nyt toimia! Ja ruutuun löydettiin hienosti. Eka sessio meni aika nappiin meidän treenimäärään nähden. NO, riemulla ei rajoja kun alkaa noudot.
Ohjattu, voi pentele.Aloin siinä alussa miettiin vanhaa konstia, ja kokeilen sitä, ei ois kannattanu, Ruska lähti vasemmalle, nosti kapulan ja sinkosi vaihtaan sen keskimmäiseen. Auts.Enpä sit kerro mun kikkoja, ne kun ei toimi;)
Metalli ok, mut vinkui palautuksessa. Tunnarissa vauhtia, ja väärä kävi suussa siitä vierestä. Nollia pukkaa.... Kaukoissa ok vaihdot, mut ennakoi PAta. Kökkö juttu. Kolmos tulos ja silleen. eipä ois tarvinu paljon panostaa, niin paremminki ois voinut mennä:)
Mutta saatiinpa hyvä kuva missä mennään. Hyvät kokeet, tuomarointi sujui jouhevasti, kun palaute tuli lopussa, ja liikkurikin oli pähee:)
Pellossa on loistava halli, ja mukavat kokeet:)
Muutama Milla Takalahden ottama kuva:
Paikallaolot oli ok. Seuraaminen hyvä alun kiihkeyden jälkeen. Idari hieno,mitä nyt minä potkin yhen ämpärin nurin... Luoksetulo, jes, tämä alkaa nyt toimia! Ja ruutuun löydettiin hienosti. Eka sessio meni aika nappiin meidän treenimäärään nähden. NO, riemulla ei rajoja kun alkaa noudot.
Ohjattu, voi pentele.Aloin siinä alussa miettiin vanhaa konstia, ja kokeilen sitä, ei ois kannattanu, Ruska lähti vasemmalle, nosti kapulan ja sinkosi vaihtaan sen keskimmäiseen. Auts.Enpä sit kerro mun kikkoja, ne kun ei toimi;)
Metalli ok, mut vinkui palautuksessa. Tunnarissa vauhtia, ja väärä kävi suussa siitä vierestä. Nollia pukkaa.... Kaukoissa ok vaihdot, mut ennakoi PAta. Kökkö juttu. Kolmos tulos ja silleen. eipä ois tarvinu paljon panostaa, niin paremminki ois voinut mennä:)
Mutta saatiinpa hyvä kuva missä mennään. Hyvät kokeet, tuomarointi sujui jouhevasti, kun palaute tuli lopussa, ja liikkurikin oli pähee:)
Pellossa on loistava halli, ja mukavat kokeet:)
Muutama Milla Takalahden ottama kuva:
lauantai 29. lokakuuta 2011
Seinäjoki KV
Seinäjoelle matkattiin perjantaina, tuttuun parkkiin yöksi. Tänä vuonna ei satanut lunta, eikä auto kylmennyt yön aikana;)
Tuomarina hääri uusi tuttavuus jostain Romaniasta? Veti ihan ok linjaa, koirien tutkiminen oli hieman erilaista, eli oli kontallaan ottamassa edestakas liikkeistä koiraa vastaan:) Ruska lähti kiertämään kehää ja juoksi sujuvasti tädin ohi...KÄY ERI1 PN3 Kasvattaja luokassa ROP Soolo,VSP Cini,PN3 Ruska ja PU2 Juri 1KP
Aina ei voi voittaa, tällä kertaa sain kunnian esittää sit Soolon ROP kehässä voittoon! Mukava reissu, kun kehänlaita seura on aina niin mukavaa, kun siellä on ne parhaat tyypit;) Kiitos naiset, ja onnea sisarukset ROP Soolo ja VSP Cini!
Kuva:Milla Takalahti
Tuomarina hääri uusi tuttavuus jostain Romaniasta? Veti ihan ok linjaa, koirien tutkiminen oli hieman erilaista, eli oli kontallaan ottamassa edestakas liikkeistä koiraa vastaan:) Ruska lähti kiertämään kehää ja juoksi sujuvasti tädin ohi...KÄY ERI1 PN3 Kasvattaja luokassa ROP Soolo,VSP Cini,PN3 Ruska ja PU2 Juri 1KP
Aina ei voi voittaa, tällä kertaa sain kunnian esittää sit Soolon ROP kehässä voittoon! Mukava reissu, kun kehänlaita seura on aina niin mukavaa, kun siellä on ne parhaat tyypit;) Kiitos naiset, ja onnea sisarukset ROP Soolo ja VSP Cini!
Kuva:Milla Takalahti
maanantai 24. lokakuuta 2011
PK kausi on paketissa
Kesän hakuilut jo kävinkin läpi.
Jäljen osalta olimme ahkeria, mutta ...sanoisinko...vähän jopa epäonnekkaitakin;)
Maastossa jäi yleensä keppi tai esine, ja kun tottis ei pelaa tarpeeksi hyvin, se ei riitä. Jäljeltä "parhaina muistoina" nämä vaille ykköset -9pojoa, -2 pojoa, -8 pojoa....Nooooh, ens vuonna sit. Tottis vaatii työtä, sen tiedän ja toivottavasti tulevana talvena saan jotain aikaan. Vaikkakin pentusuunnitelmat tulevat nyt tähän väliin.
Etsintäkokeissa sen sijaan parempaakin tuuria:) Toukokuussa EK1 OPKYn kokeessa. Syyskuussa jatkoimme lajin parissa, kun haku alkoi toima, ja Kokkolasta EK2. Niin, ja se kolmonenkin ois haluttu, mut mun koira päätti pitää kivaa viimeisessä kokeessa:D
Innolla odotamme tulevaa kesää...ja jännäämme mitä liitossa päätetään uusia tottiksen säännöissä??!!
Jäljen osalta olimme ahkeria, mutta ...sanoisinko...vähän jopa epäonnekkaitakin;)
Maastossa jäi yleensä keppi tai esine, ja kun tottis ei pelaa tarpeeksi hyvin, se ei riitä. Jäljeltä "parhaina muistoina" nämä vaille ykköset -9pojoa, -2 pojoa, -8 pojoa....Nooooh, ens vuonna sit. Tottis vaatii työtä, sen tiedän ja toivottavasti tulevana talvena saan jotain aikaan. Vaikkakin pentusuunnitelmat tulevat nyt tähän väliin.
Etsintäkokeissa sen sijaan parempaakin tuuria:) Toukokuussa EK1 OPKYn kokeessa. Syyskuussa jatkoimme lajin parissa, kun haku alkoi toima, ja Kokkolasta EK2. Niin, ja se kolmonenkin ois haluttu, mut mun koira päätti pitää kivaa viimeisessä kokeessa:D
Innolla odotamme tulevaa kesää...ja jännäämme mitä liitossa päätetään uusia tottiksen säännöissä??!!
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
EK3 Siilinjärvi
Syksyn viimeinen PK koe oli Siilinjärvellä. Reissuun ihan yssikseen, aamulla ajelin kolmatta tuntia pimeydessä ja tiet olivat pikkasen jäässä Iisalmeen saakka. Siilissä lähdettiin ensin maastoon, ja aamu alkoi jäljellä.En muista pisteitä.
Jälki oli aika pienellä alueella, jana ok, jäljesti hienosti, mutta silti toinen keppi jäi.Blaah, masentavaa heti alkuun.... Toisena vuorossa pudotettu. Hieman jänskätti, silla rata oli kuusikossa, missä isojen puiden alaoksat peittivät näkyvyyden lähetyspaikalta pudotuspaikalle. Me ku treenataan liian luksusmaastoissa;) No, Ruu lähti ku ammuttuna, ja näin sen tulevan tumppu suussa kohti. Tuomari+harjoittelija juttelivat keskenään, ja vähän ennen mua Ruu kääntyikin sit heitä kohti kun ei nähnyt mua. Jouduin vähän huikkaamaan,että täällä mää oon. Tarkkuudessa ei kauan nokka tuhissut. Hakuradalla kävi eka lähetyksellä niin,että Ruska satutti hieman itseään radalla olleisiin kaadettuihin risukkoihin/rankoihin. Se palasi takaisin, ja oli vähän epävarma. Kannuksessahan jäi liiveistä kiinni niin,että jouduin käydä irroittamassa. Hakurata toimi kuiten aika hyvin, ja molemmat ukot nousi. Viimeisenä esineruutu. Siinä meni ohjaajalla kyllä hetki ihmetellessä, kun sinne "kanjonin" reunalle tulin:) Pari metriä lähetyslinjalta alue "putosi" varmaan 15metriä rinnettä alas, alhaalla vähän tasaista ja samanlainen nousu ylös. Eka pistolla nousi eka ihan edestä. Harmitti, kun en ehtinyt hihkaista sitä kannustushuutoani;) Ruska irtosi hienosti kanjoniin ja takalinjalle saakka, ja sieltä jostain toinen esine. Sekin nousi niin huomaamatta, että en ehtinyt hihkaista. Arvelen että tämä pieni kannustus olisi ollut tarpeen, sillä kolmatta ei nostanut, vaikka kävi sen merkkaamassa. Meidän esineruudun ongelma siis.
Maasto meni siis aika mallikkaasti, jäljeltä pois harmilliset 10p. ja muista vähän, maastosta 172pistettä.
Tottikseen siis ihan positiivisin mielin, mutta aina ei mene niinkuin luulis...Kenttä oli märkä, kehottivat mennä suorittamaan kumppareissa. No, ei siinä mitään, se ei nyt meidän suoritusta pilannut, vaan Ruska oli hirvittävillä kierroksilla. Päivän työskentelyn jälkeen, niin.... Homma vaan levisi käsiin, ja pisteet alle 70, eipä voinut enempää harmittaa, kun koulari olisi ollut niin helppo nakki.Olin ihan maassa:(
Eipä ollut kovin katossa fiilikset ajella kotiin...mutta minkäs teet. Ruska on ihana, vaikkakin välillä sikaärsyttävä ollessaan riemua täynnä tottiskentällä;)
Jälki oli aika pienellä alueella, jana ok, jäljesti hienosti, mutta silti toinen keppi jäi.Blaah, masentavaa heti alkuun.... Toisena vuorossa pudotettu. Hieman jänskätti, silla rata oli kuusikossa, missä isojen puiden alaoksat peittivät näkyvyyden lähetyspaikalta pudotuspaikalle. Me ku treenataan liian luksusmaastoissa;) No, Ruu lähti ku ammuttuna, ja näin sen tulevan tumppu suussa kohti. Tuomari+harjoittelija juttelivat keskenään, ja vähän ennen mua Ruu kääntyikin sit heitä kohti kun ei nähnyt mua. Jouduin vähän huikkaamaan,että täällä mää oon. Tarkkuudessa ei kauan nokka tuhissut. Hakuradalla kävi eka lähetyksellä niin,että Ruska satutti hieman itseään radalla olleisiin kaadettuihin risukkoihin/rankoihin. Se palasi takaisin, ja oli vähän epävarma. Kannuksessahan jäi liiveistä kiinni niin,että jouduin käydä irroittamassa. Hakurata toimi kuiten aika hyvin, ja molemmat ukot nousi. Viimeisenä esineruutu. Siinä meni ohjaajalla kyllä hetki ihmetellessä, kun sinne "kanjonin" reunalle tulin:) Pari metriä lähetyslinjalta alue "putosi" varmaan 15metriä rinnettä alas, alhaalla vähän tasaista ja samanlainen nousu ylös. Eka pistolla nousi eka ihan edestä. Harmitti, kun en ehtinyt hihkaista sitä kannustushuutoani;) Ruska irtosi hienosti kanjoniin ja takalinjalle saakka, ja sieltä jostain toinen esine. Sekin nousi niin huomaamatta, että en ehtinyt hihkaista. Arvelen että tämä pieni kannustus olisi ollut tarpeen, sillä kolmatta ei nostanut, vaikka kävi sen merkkaamassa. Meidän esineruudun ongelma siis.
Maasto meni siis aika mallikkaasti, jäljeltä pois harmilliset 10p. ja muista vähän, maastosta 172pistettä.
Tottikseen siis ihan positiivisin mielin, mutta aina ei mene niinkuin luulis...Kenttä oli märkä, kehottivat mennä suorittamaan kumppareissa. No, ei siinä mitään, se ei nyt meidän suoritusta pilannut, vaan Ruska oli hirvittävillä kierroksilla. Päivän työskentelyn jälkeen, niin.... Homma vaan levisi käsiin, ja pisteet alle 70, eipä voinut enempää harmittaa, kun koulari olisi ollut niin helppo nakki.Olin ihan maassa:(
Eipä ollut kovin katossa fiilikset ajella kotiin...mutta minkäs teet. Ruska on ihana, vaikkakin välillä sikaärsyttävä ollessaan riemua täynnä tottiskentällä;)
maanantai 17. lokakuuta 2011
TOKOkuumettako?
Tänään lähdettiin pitkästä aikaa tokoilemaan! Edellinen koekäynti on elokuulta 2010, ja sen jälkeen ei olla pahemmin tokoja tehty. Ruskan kanssa käytiin läpi vauhtiliikkeitä sekä tunnaria ja kaukoja. Ihan mukavasti muistaa homman, jossain liikaa innokkuutta, mutta yllättävän mukavasti meni. Tästä se lähtee:D
Rallin kanssa on viime viikon aikana tehty tokoa muutamia kertoja, meillä on kovasti hakusessa se yhteinen sävel siinä lajissa, ja vaikeinta on se,että Rallilla on niin erilaiset käskyt käytössä;) Mutta tokoja nyt tehdään,ja katsellaan jos se rytmi löytyy, niin voidaan katsella kisojakin, riippuen Rallin meillä olo ajasta:)Päiviltä saatiin jo todella hyvät vinkit, millä Rallille saatiin mukava ilme tehdä juttuja!
Ihan innoissaan.....
Rallin kanssa on viime viikon aikana tehty tokoa muutamia kertoja, meillä on kovasti hakusessa se yhteinen sävel siinä lajissa, ja vaikeinta on se,että Rallilla on niin erilaiset käskyt käytössä;) Mutta tokoja nyt tehdään,ja katsellaan jos se rytmi löytyy, niin voidaan katsella kisojakin, riippuen Rallin meillä olo ajasta:)Päiviltä saatiin jo todella hyvät vinkit, millä Rallille saatiin mukava ilme tehdä juttuja!
Ihan innoissaan.....
2011 hakuilut pakettiin
Tänä kesänä on hakuiltu oikein urakalla, siitä suuri kiitos loistavalle mammaryhmälle sekä briardikamuille:)
Keväällä treenien ajatus oli saada tökkimisongelmamme kuntoon niin, että saisimme etsintäkokeen satasen radan edes toimimaan. Keväällä järkkäsimme OPKYlle hakukouluttajiakin Suomen huipulta, eli Kärnän Sarin ja Niemen Elinan. Molempien kanssa pohdittiin Ruskan ongelmaa, ja saimme hyviä vinkkejä kuinka sitä voisi lähteä purkamaan. Kesä kuitenkin meni vaihtelevasti,hyviä ja huonojakin treenejä pohtien. Minua on tuijotettu monelta kantilta, ja mietitty, missä se vika piilee, kun koira ei vain irtoa?
Onni on ystävät, jotka uskaltavat sanoa mielipiteensä! Lopulta MinnaS avasi sanaisen arkkunsa, ja NAKS, Ruska alkoi pelittää! Välillä tulee vielä TÖKS, mutta treeneissä on lukko auennut ja Ruska alkoi tehdä loistavaa rataa. Jopa niin,että jo hautaamani haaveet hakukokeen 3 luokasta alkoivat nousta pintaan:)
Syyskuun lopussa uskalsimme sitten ekaan hakukokeeseen,se meni tahmeasti läpi,eli jännitykseni toi tökkimisen taas esiin vahvemmin. Tuloksena kuitenkin HK3 241p
Lokakuussa toinen koe, ja nyt oma fiilis oli loistava,Ruska pelasi kuin unelma:) Se että viimeinen ukko jäi, oli oma virhe, olin sikatyytyväinen Ruskan työskentelyyn!!!
Ja niin päätin kokeilla vielä kerran, siitä tarinaa alla.Eli töitä on vielä tehtävänä, lähinnä kuinka saadaan ohjaaja rennoksi koeradalla?
Summa summarum: tälle vuodelle meillä ei ollut tavoitteita haussa, joten olen enemmän kuin tyytyväinen mitä saimme aikaan! Meillä on nyt avaimet ongelmaamme, ja hyviäkin koesuorituksia takana. Paljon positiivisia treenejä vielä ennen talven tuloa alle, niin katsotaan kuinka homma toimii keväällä:D
Keväällä treenien ajatus oli saada tökkimisongelmamme kuntoon niin, että saisimme etsintäkokeen satasen radan edes toimimaan. Keväällä järkkäsimme OPKYlle hakukouluttajiakin Suomen huipulta, eli Kärnän Sarin ja Niemen Elinan. Molempien kanssa pohdittiin Ruskan ongelmaa, ja saimme hyviä vinkkejä kuinka sitä voisi lähteä purkamaan. Kesä kuitenkin meni vaihtelevasti,hyviä ja huonojakin treenejä pohtien. Minua on tuijotettu monelta kantilta, ja mietitty, missä se vika piilee, kun koira ei vain irtoa?
Onni on ystävät, jotka uskaltavat sanoa mielipiteensä! Lopulta MinnaS avasi sanaisen arkkunsa, ja NAKS, Ruska alkoi pelittää! Välillä tulee vielä TÖKS, mutta treeneissä on lukko auennut ja Ruska alkoi tehdä loistavaa rataa. Jopa niin,että jo hautaamani haaveet hakukokeen 3 luokasta alkoivat nousta pintaan:)
Syyskuun lopussa uskalsimme sitten ekaan hakukokeeseen,se meni tahmeasti läpi,eli jännitykseni toi tökkimisen taas esiin vahvemmin. Tuloksena kuitenkin HK3 241p
Lokakuussa toinen koe, ja nyt oma fiilis oli loistava,Ruska pelasi kuin unelma:) Se että viimeinen ukko jäi, oli oma virhe, olin sikatyytyväinen Ruskan työskentelyyn!!!
Ja niin päätin kokeilla vielä kerran, siitä tarinaa alla.Eli töitä on vielä tehtävänä, lähinnä kuinka saadaan ohjaaja rennoksi koeradalla?
Summa summarum: tälle vuodelle meillä ei ollut tavoitteita haussa, joten olen enemmän kuin tyytyväinen mitä saimme aikaan! Meillä on nyt avaimet ongelmaamme, ja hyviäkin koesuorituksia takana. Paljon positiivisia treenejä vielä ennen talven tuloa alle, niin katsotaan kuinka homma toimii keväällä:D
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Kokkola...
...edellisen kerran onnistuneen maaston myötä lähdimme vielä hakukokeeseen Kokkolaan. Päivä alkoi maastolla, ja Ruska toisena hakuradalle. Ja homma meni puihin heti alussa, eli ei irronnut:( Tahmeaa rataa läpi,kaksi ukkoa ylös ja aika loppui. Kovasti mietin mistä tämä johtui, ja ne ajatukset kun menin radan alkuun olivat: onpa täällä paljon porukaa,lähteekö nuo kaikki perään? Ja toisena,radan vasen puoli alkoikin yllättäen heinikolla:) Luulen että siinä tuli sitten ohjaajalle se "stressin nousu" ja koira reagoi siihen välittömästi. Edellisessä kokeessa kun alussa mukana oli vain tuomari, ja sit ylösnostetut maalimiehet. Jatkssa siis radalla asenteella: siellä voi olla vaikka sirkus esiintymässä ja maasto pottupeltoa;) Esineridussa hienoa työskentelyä, olemme nyt parissa viime treenissä tehneet erilaista palkkausta, ja heti toimi:) Tottikseen lähdin vain "reenaus" mielessä, eli annoin lisäkäskyjä,ja käsiapuja.
Ärsyttävää, mutta totuus on että ohjaaja on se mikä tässä tökkää.
Nyt loppusyksy vedetään mukavia treenejä, ja toivotaan että keväällä on eri meininki hakumetsässä!
Ärsyttävää, mutta totuus on että ohjaaja on se mikä tässä tökkää.
Nyt loppusyksy vedetään mukavia treenejä, ja toivotaan että keväällä on eri meininki hakumetsässä!
torstai 13. lokakuuta 2011
Hierontaa
Päätin käyttää Ruskan Emmalla hierottavana kaiken varalta. Pitkä treenikesä takana, paljon PK esteitä, jotka eivät ole ne maailman mukavimmat BCn kokoiselle koiralle suorittaa. Ja kun nyt on alkanut kierrellä esteitä, niin päätin,että käydään tsekkaamassa tilanne.
Mutta kuten vähän arvelinkin, ei sieltä mitään suurempaa löytynyt. Keväästä lihakset olivat kyllä kovemmat, ja joissan paikoin kireänä, mutta ei mitään sen suurempaa:) Eli hyvillä mielin jatkamme tämän loppusyksynkin treenejä, niin kauan kuin tässä on vielä toivoa koepaikoista....
Hyvin on neiti näppärä tietoinen,että kaikkea ei ole pakko tehdä,jos ei halua;) Ja ne ohjaajan tupinat treeneissä kestää kevyesti, kun vain on itsellä hauskinta:D
Mutta kuten vähän arvelinkin, ei sieltä mitään suurempaa löytynyt. Keväästä lihakset olivat kyllä kovemmat, ja joissan paikoin kireänä, mutta ei mitään sen suurempaa:) Eli hyvillä mielin jatkamme tämän loppusyksynkin treenejä, niin kauan kuin tässä on vielä toivoa koepaikoista....
Hyvin on neiti näppärä tietoinen,että kaikkea ei ole pakko tehdä,jos ei halua;) Ja ne ohjaajan tupinat treeneissä kestää kevyesti, kun vain on itsellä hauskinta:D
maanantai 10. lokakuuta 2011
Ruskaretki Lieksaan
Lieksan 10 tottiksen perusteella maastoon skaboihin lähdimme ruskaretki ajatuksin. 26+21 koiraa mukana, joten vain onnistumalla erittäin hyvin, meidän maastot ois varmat. Perjantai iltana kaasutettiin Lieksaan saakka, auto parkkiin Timitran hiihtokeskuksen parkkikselle ja illanviettoon:) Kävimme ottamassa treenin, kun kentällä oli valot ja esteet paikoillaan. Nehän meni mukavasti, joten ihan positiivisin mielin lauantai aamuun.Yö tosin meni kuin myrskyävällä laivalla olisi ollut, tuuli ja satoi rajusti,ja auto keinui koko yön!
Arvonnassa päästiin tokavika pariksi, ja tietenkin ekana paikallaoloon. Ja Ruskahan nousi hetikohta istumaan,sit painui maate ja alkoi märehtiä ruohoa. Blaah,siinä meni jo itseltä se tunne,et nyt vois onnistua... Seuraaminen ja jättävät ihan oukei, ei parasta mutta toimi. Noudoissa sikailua,kiersi metrisen takas.Ja pisteet ropisi, saimme 79 ja näinollen joko paikkamakuulla tai estehypyllä ois päästy maastoon. Ainahan voi jossitella;)
Lähdimme siis Ruunaan retkeilykeskukseen,tosin ensin haettiin luontaistuote kaupasta lääkitystä sunnuntaille. Kävimme parin tunnin kävelylenkit kauniissa maisemissa.Lieksan ABCllä hymy irtosi, kun Antti Tuiskunen tanssipoikineen oli paikallisbaarissa tauolla.Sit suuntana kisakeskus, pienet treenit,eritoten hyppyjä. Ja ABC tutuksi, eli sinne syömään. Siitä oli hyvä jatkaa Rekiniemeen, missä meitä odotti lämmin puusauna järven rannalla. Matkalla oli hirvikolari lähellä, onneksi ehdimme hoksata hahmon pusikossa ennekuin se hyppäsi eteen. Parin metrin päästä auton keulaa iso uroshirvi komeinen sarvineen lönkytteli menemään. Nautittiin saunasta, ja päivän ulkoilut vaati veronsa, nukahdin istualleen;)
Sunnuntai aamu valkeni pikku pakkasella, maa oli kuurainen,ihana ilma ja ihanat maisemat! Tänään arpaonni oli taas mukana, viimeinen koira ja taas ekana paikallaoloon... Itselle lääkitys päälle, ja rennoin mielin tottikseen. Paikallaolo oli nyt hyvä, seuraamiset ja jättävät erittäin hyvää ja erinomaista:) Mut ne noudot...kiersi molemmat esteet takas, ja taas meidän maasto meni siinä 78p. Niiiiin ärsyttävää, mut minkäs teet. Koira ei ole kone:) Päästiin siis kotimatkalle hyvissä ajoin,matkalla ruokastoppi Katinkullassa, olihan herkullista lohta,jam!
Mukava viikonloppu takana maksetut tottistreenit Lieksassa:) Onneksi oli hyvää seuraa,hyvät kelit ja vältettiin se hirvikolari!
maanantai 3. lokakuuta 2011
Oulu HK3
Me ollaan sinnikkäitä sissejä kisaamaan:) sunnuntaina teki kyllä mieli jättää väliin, mutta päätin lähteä ottamaan maksetut reenit ainakin tottiksessa.
Tänään Ruskan kanssa menikin paljon paremmin, sillä oli ihan eri asenne tehdä töitä, kun olin itse keskittynyt ja päättäväisenä liikenteessä. Noudoissa kierrot verotti pisteitä, mutta muuten kokonaisuus oli ihan eri kuin lauantaina, 74pisteen verran saimme kasaan. Maastoon siis ihan rennoin mielin, tarkoituksena todellakin taas kokeilla, kuinka ohjaajan hermon hallinta toimii koetilanteessa tänään. Ja kun Ruska irtosi eka pistolle hienosti,tuli kutsuttaessa takaisin ja jatkoi samaa tahtia, minulla oli aivan sairaan hyvä fiilis! Pistot olivat hienoja, irtoamisissa ei ongelmaa, ohjaaja rento ja malttoi olla hiljaa ja painostamatta koiraa. Ukkoja nousi kaksi, tulimme 300 metrin paalulle hieman turhan joutuin. Eli viimeinen jäi 40metriä ennen loppua tuulen alle niin,ettei Ruskalla ollut mahdollisuutta haistaa sitä. Eli vielä ohjaajalle lisää alueen lukemista,ja malttia lähettää tiuhempaan. Mutta se tunne, kun koira pisteli radan alusta loppuun ilman tökkimisiä, se oli niin superhieno,että maalimiehetkin ihmettelivät ohjaajan positiivisuutta,vaikka yksi äijä jäi:D
Maastosta kertyi 119p,joten ei mahiksia koulariinkaan, joten jätimme esineet väliin ja kotiin levähtämään ja Ruskalle ansaitut herkut!
Kaikkien vaikeuksien jälkeen tämä oli voitto meille, ja nyt lähdemme seuraaviin kisoihin ihan eri mielellä. Ruska osaa, jos ohjaaja antaa sen osata<3
Tänään Ruskan kanssa menikin paljon paremmin, sillä oli ihan eri asenne tehdä töitä, kun olin itse keskittynyt ja päättäväisenä liikenteessä. Noudoissa kierrot verotti pisteitä, mutta muuten kokonaisuus oli ihan eri kuin lauantaina, 74pisteen verran saimme kasaan. Maastoon siis ihan rennoin mielin, tarkoituksena todellakin taas kokeilla, kuinka ohjaajan hermon hallinta toimii koetilanteessa tänään. Ja kun Ruska irtosi eka pistolle hienosti,tuli kutsuttaessa takaisin ja jatkoi samaa tahtia, minulla oli aivan sairaan hyvä fiilis! Pistot olivat hienoja, irtoamisissa ei ongelmaa, ohjaaja rento ja malttoi olla hiljaa ja painostamatta koiraa. Ukkoja nousi kaksi, tulimme 300 metrin paalulle hieman turhan joutuin. Eli viimeinen jäi 40metriä ennen loppua tuulen alle niin,ettei Ruskalla ollut mahdollisuutta haistaa sitä. Eli vielä ohjaajalle lisää alueen lukemista,ja malttia lähettää tiuhempaan. Mutta se tunne, kun koira pisteli radan alusta loppuun ilman tökkimisiä, se oli niin superhieno,että maalimiehetkin ihmettelivät ohjaajan positiivisuutta,vaikka yksi äijä jäi:D
Maastosta kertyi 119p,joten ei mahiksia koulariinkaan, joten jätimme esineet väliin ja kotiin levähtämään ja Ruskalle ansaitut herkut!
Kaikkien vaikeuksien jälkeen tämä oli voitto meille, ja nyt lähdemme seuraaviin kisoihin ihan eri mielellä. Ruska osaa, jos ohjaaja antaa sen osata<3
lauantai 1. lokakuuta 2011
Pieksämäki JK3
Kauas pitää lähteä, kun ei enää läheltä paikkoja löydä!
Ajeltiin siis perjantai iltana Pieksämäellä, yövyttiin paikallisella leirintäalueella, ja aamun valjetessa huomattiin,että olihan kaunis yöpaikka järven rannalla:) Pieksämäkiset olivat järjestäneet erittäin hyvät kokeet, aikataulu 10koiran 3-luokan kokeessa piti, ja kun eka koira lähti jäljelle klo 9.30 ja koe oli ohi klo 14, niin eipä voi kuin kiitellä! Muutenkin maastot ja koepaikka oli mitä mainioin:)
Aloitimme siis jäljellä, Ruska sai viimeisen jäljen, joten odoteltiin muutama hetki. Aurinko alkoi porottaa, ja se sai heti ihmiset liikkeelle, vähän ennen jäljelle siirtymistä maastoon pyöräili porukkaa,ja yksi autoilijakin sinne pörräsi.Jäljet 9-10 olivat siis oman tien varrella, ja jännäsimme siinä,että minne ne ihmiset menivätkään.......
Lopulta päästiin janalle, Ruska lähti hienosti, otti siinä jonkun hajun, jota lähti seuraamaan. Takas janalle, ja nosti jäljen hienosti heti siitä oikealle. Ja pian eka keppikin nousi. 3keppiä oli taskussa, kun näin edessä miehen sienikorin kanssa.Ja Ruska jäljesti vain kohti nen maassa, ja minä tietenkin heti huutelemaan,että missäs olet liikkunut ja onkohan koira nyt sinun jäljilläsi....Ruska jakoi matkaa, meni ukkelin ohi parin metrin päästä ja me siinä vaihdettiin kuulumisia;) Muutama metri ja nousi keppi nro4!!! Huisaa, mut siihen ilo loppuikin, eli siinä alkoi metsätie, ja mies oli köpötellyt sitä pitkin,auto näkyi mäen päällä. Jäljelle lähetänyt tuomari oli vielä käynyt miehelle sanomassa,että odota niin kauan että koira menee ohi ennenkuin menet metsään, mutta ei. Ruska lähti etenemään tien yli rannan suopursikkoon, mutta siellä tuli taas hukka,lähti pyörimään ympyrää, kävi uimassa, ja taas pörrättiin. Käytiin miehen autolla,väärät hajut. Sit jo ajattelin,et eiköhän lähdetä Ouluun. Käveltiin vielä mutka metsässä, josko jälki nousee,mutta ei. Jatkoin sit kohti autoa metsän puolella tien reunaa, ja olihan meillä tuuria kun löytyi kuutonen!!! Otettiin sit takajälki ja haettiin vitonen ja juoksun kanssa autolle. Aika riitti,noin 4 minuuttin jäljestysaikaa oli vielä jäljellä:) Vau,kaikki kepit, sikaonnellinen! Maasto oli vaihtelevaa ja haastavaa, suota,vesiojia,hakkuuaukeaa ja tuulenkaatoja,suopursua, mutta näytti että mitä haastavampi maasto,sen paremmin Ruu ajoi jäljen.
Tottiskentällä oli jo muut suorittaneet, odotimme vielä yhden kisaajan maastosta mukaan,ja sit tottikseen 3 porukassa. 3 kisaajaa keskeytti, mutta juuri kun olin siirtymässä tottiskentälle omalla vuorollani, tuli yksi kisaaja kertomaan,että hän haluaisikin jatkaa??? Oli laskenut pisteet väärin, ja lähti sit kyselemään kesken suoritusten tuomarilta,saako tehdä tottiksen mun kanssa! Olin ihan et ei helvetti, ja siinä mulla levis pakka päässä. Tuomari huitoi mua kentälle sit, ja mentiin sinne koira pomppien, eikä hallinnassa, ja siitähän se alamäki alkoi. Mulla vaan pitää saada pidettyä ajatus koossa,jos meinaa edes jotenkin onnistua, ja nyt se meni mönkään. Omia virheitä, mutta myös Ruskan virheitä noudoissa, ja lopputulos ihan syvältä 66p:( Siinä tuli jo tippa linssiin, kun oli niin pettynyt olo.
Noh, eipä tästä ole muuta suuntaa ku ylöspäin, turha jäädä murehtimaan:) Käytiin vielä esineillä, 2 sieltä vain nousi eli siinäkin on parantamisen varaa... Iloisin mielin sit kotimatkalle, tyytyväinen pitää olla siitä jäljestä, ja tottiskin antoi vain nyt kunnon piiskan iskut alkaa tekemään oikeeati töitä sen noudon eteen. Epätoivoinen ikuisuusprojekti,mut yritetään nyt jotain vielä. Toivoa on:)
Ajeltiin siis perjantai iltana Pieksämäellä, yövyttiin paikallisella leirintäalueella, ja aamun valjetessa huomattiin,että olihan kaunis yöpaikka järven rannalla:) Pieksämäkiset olivat järjestäneet erittäin hyvät kokeet, aikataulu 10koiran 3-luokan kokeessa piti, ja kun eka koira lähti jäljelle klo 9.30 ja koe oli ohi klo 14, niin eipä voi kuin kiitellä! Muutenkin maastot ja koepaikka oli mitä mainioin:)
Aloitimme siis jäljellä, Ruska sai viimeisen jäljen, joten odoteltiin muutama hetki. Aurinko alkoi porottaa, ja se sai heti ihmiset liikkeelle, vähän ennen jäljelle siirtymistä maastoon pyöräili porukkaa,ja yksi autoilijakin sinne pörräsi.Jäljet 9-10 olivat siis oman tien varrella, ja jännäsimme siinä,että minne ne ihmiset menivätkään.......
Lopulta päästiin janalle, Ruska lähti hienosti, otti siinä jonkun hajun, jota lähti seuraamaan. Takas janalle, ja nosti jäljen hienosti heti siitä oikealle. Ja pian eka keppikin nousi. 3keppiä oli taskussa, kun näin edessä miehen sienikorin kanssa.Ja Ruska jäljesti vain kohti nen maassa, ja minä tietenkin heti huutelemaan,että missäs olet liikkunut ja onkohan koira nyt sinun jäljilläsi....Ruska jakoi matkaa, meni ukkelin ohi parin metrin päästä ja me siinä vaihdettiin kuulumisia;) Muutama metri ja nousi keppi nro4!!! Huisaa, mut siihen ilo loppuikin, eli siinä alkoi metsätie, ja mies oli köpötellyt sitä pitkin,auto näkyi mäen päällä. Jäljelle lähetänyt tuomari oli vielä käynyt miehelle sanomassa,että odota niin kauan että koira menee ohi ennenkuin menet metsään, mutta ei. Ruska lähti etenemään tien yli rannan suopursikkoon, mutta siellä tuli taas hukka,lähti pyörimään ympyrää, kävi uimassa, ja taas pörrättiin. Käytiin miehen autolla,väärät hajut. Sit jo ajattelin,et eiköhän lähdetä Ouluun. Käveltiin vielä mutka metsässä, josko jälki nousee,mutta ei. Jatkoin sit kohti autoa metsän puolella tien reunaa, ja olihan meillä tuuria kun löytyi kuutonen!!! Otettiin sit takajälki ja haettiin vitonen ja juoksun kanssa autolle. Aika riitti,noin 4 minuuttin jäljestysaikaa oli vielä jäljellä:) Vau,kaikki kepit, sikaonnellinen! Maasto oli vaihtelevaa ja haastavaa, suota,vesiojia,hakkuuaukeaa ja tuulenkaatoja,suopursua, mutta näytti että mitä haastavampi maasto,sen paremmin Ruu ajoi jäljen.
Tottiskentällä oli jo muut suorittaneet, odotimme vielä yhden kisaajan maastosta mukaan,ja sit tottikseen 3 porukassa. 3 kisaajaa keskeytti, mutta juuri kun olin siirtymässä tottiskentälle omalla vuorollani, tuli yksi kisaaja kertomaan,että hän haluaisikin jatkaa??? Oli laskenut pisteet väärin, ja lähti sit kyselemään kesken suoritusten tuomarilta,saako tehdä tottiksen mun kanssa! Olin ihan et ei helvetti, ja siinä mulla levis pakka päässä. Tuomari huitoi mua kentälle sit, ja mentiin sinne koira pomppien, eikä hallinnassa, ja siitähän se alamäki alkoi. Mulla vaan pitää saada pidettyä ajatus koossa,jos meinaa edes jotenkin onnistua, ja nyt se meni mönkään. Omia virheitä, mutta myös Ruskan virheitä noudoissa, ja lopputulos ihan syvältä 66p:( Siinä tuli jo tippa linssiin, kun oli niin pettynyt olo.
Noh, eipä tästä ole muuta suuntaa ku ylöspäin, turha jäädä murehtimaan:) Käytiin vielä esineillä, 2 sieltä vain nousi eli siinäkin on parantamisen varaa... Iloisin mielin sit kotimatkalle, tyytyväinen pitää olla siitä jäljestä, ja tottiskin antoi vain nyt kunnon piiskan iskut alkaa tekemään oikeeati töitä sen noudon eteen. Epätoivoinen ikuisuusprojekti,mut yritetään nyt jotain vielä. Toivoa on:)
torstai 22. syyskuuta 2011
Missä mennään?
Aika on taas vierähtänyt,ja kun edellisessä postauksessa odoteltiin lumien sulamista, nyt odotellaan jo uusia lumia....
Akuutissahan meille selvisi,että Ruskalle oli tulossa pentu, ja sitä yhtä ainokaista...siis aimokaista odoteltiin hartaudella. Pikku Kille-Kallen eli nykyisin Einon kuulumiset löytyvät pentublogista. Siinäpä se huhti-toukokuu vierähti.
Senta aloitti uuden pissalääkityksen, hormonilääke Incurin laittoi pissavaivat kuriin hetkessä. Mutta kesän aikana vaivoja on taas tullut, ja olemme pelanneet nyt kovasti lääkkeen annostuksen kanssa. Muutenhan Senta on kovassa iskussa, vanhuus ei vaivaa muuten mitenkään, vaan tassu nousee ku nuorella plikalla:)
Päivitän Ruskan kesän koekuulumiset,ja muita reissuja, mitä tässä nyt enää muistaa kesän jäljiltä....päivitykset kirjoiteltu aika pikaisesti,joten voipi olla kirjoiitusvirheitä. Ja kuvia lisäilen jahka joskus jaksan. Mutta jatkossa koitan pitää tämän blogin taas ajantasalla:)
Akuutissahan meille selvisi,että Ruskalle oli tulossa pentu, ja sitä yhtä ainokaista...siis aimokaista odoteltiin hartaudella. Pikku Kille-Kallen eli nykyisin Einon kuulumiset löytyvät pentublogista. Siinäpä se huhti-toukokuu vierähti.
Senta aloitti uuden pissalääkityksen, hormonilääke Incurin laittoi pissavaivat kuriin hetkessä. Mutta kesän aikana vaivoja on taas tullut, ja olemme pelanneet nyt kovasti lääkkeen annostuksen kanssa. Muutenhan Senta on kovassa iskussa, vanhuus ei vaivaa muuten mitenkään, vaan tassu nousee ku nuorella plikalla:)
Päivitän Ruskan kesän koekuulumiset,ja muita reissuja, mitä tässä nyt enää muistaa kesän jäljiltä....päivitykset kirjoiteltu aika pikaisesti,joten voipi olla kirjoiitusvirheitä. Ja kuvia lisäilen jahka joskus jaksan. Mutta jatkossa koitan pitää tämän blogin taas ajantasalla:)
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Ralli JK1 FI MVA
Ruskan tytär Ralli tuli meille treenilomalle, jotta Tiina saa keskittyä elämän tärkeämpiin asioihin tämän syksyn ajan. Ralli vieraileen meillä silloin tällöin, ihan miten sovitaan, ja lupasin trenailla sen kanssa jälkeä ja tokoa. Ja heti ekan treenikerran jälkeen soitettiin Rallille jälkikoe paikka Raaheen:)
Parin viikon aikana tehtiin ehkä 5 jälkeä, lyhyitä motivoivia, kepin löydöstä herkkuja. Ralli ajaa jälkeä hirmuisen varmasti, mutta niin erilailla kuin Ruska.Eli eniten meillä on kaikessa ollut opetella lukemaan toisiamme:) Esineruudussa Ralli on myös pätevä, ja sitä otimme vain 3 kertaa. Tottista hiottiin noin joka toinen päivä, yhteensä 6-7 treenikertaa. Sekin lähinnä paukkuun reagoinnin vuoksi, eli Ralli on eka jälkikokeessaan lähtenyt paikallaolosta paukun aikana pois. Pari kertaa leikittiin kaukana, kun ammuttiin. Sitten seuraamista kohti ampujaa ja poispäin ja leikkiä päälle. Seuraamisessa reagointi jäi pois jo parin kerran jälkeen. Paikallaoloon ammuttiin 3 treenissä. 2 ekassa nousi seisomaan eka paukulla. Käsky maahan,ja uusi paukku,josta takapalkka. Kolmannessa treenissä oli korvat töteröllä eikä mitään reaktiota.Eli reagointi ei ole ollut koskaan mikään paha, mutta on ehkä huomannut pääsevänsä sillä vain tekemään itse haluamansa jutun;)
Raahen koeaamu oli kaunis, ja aloitimme jäljellä. Tarkasti takajäljen, mutta lähti hiensti oikeaan suuntaan. Ja kaikki kepit löytyivät,jäljeltä 170p. esineruudussa esine löytyi nopeasti, mutta se oli solmuun vedetty riepu ja Ralli alkoi leikkiä sillä,e li jäi ravistelemaan sitä välille;) Jouduin kutsumaan, ja siitä -5p, maastosta siis upeat 195p!!!
Tottiskentällä kuuntelimme vielä ekan parin paukut, ei mitään, ihan rento koira. Tiinakin hiippaili kentälle seuraamaan suoritusta. Ralli ekana paikallaoloon, missä oli rennosti korvat hörössä katsellut kun ammuttiin:) Seuraaminen oli hieno,hlöryhmän lopussa se jäi jälkeen, en tiedä mitä kävi. Istuminen erinomainen, maahanmano erinomainen. Tasamaanouto,palautus hidas. Hyppynouto,kosketukset.A este hieno. Eteenmenossa juoksi sinne asti,missä meillä oli ollut aiemmin palkka, se oli vähän huono;) Mutta päivän parhaat tottispisteet 86 joilla komea ykköstulos 181p, luokkavoitto ja kokeen ainoa ykkönen!!!
Samalla Ralli sai FI MVA arvon JK1 lisäksi. Isosti onnea Tiina ja Ralli, ja suuri kiitos kun sain Rallin ohjata,se oli ihana kokemus!!!
Parin viikon aikana tehtiin ehkä 5 jälkeä, lyhyitä motivoivia, kepin löydöstä herkkuja. Ralli ajaa jälkeä hirmuisen varmasti, mutta niin erilailla kuin Ruska.Eli eniten meillä on kaikessa ollut opetella lukemaan toisiamme:) Esineruudussa Ralli on myös pätevä, ja sitä otimme vain 3 kertaa. Tottista hiottiin noin joka toinen päivä, yhteensä 6-7 treenikertaa. Sekin lähinnä paukkuun reagoinnin vuoksi, eli Ralli on eka jälkikokeessaan lähtenyt paikallaolosta paukun aikana pois. Pari kertaa leikittiin kaukana, kun ammuttiin. Sitten seuraamista kohti ampujaa ja poispäin ja leikkiä päälle. Seuraamisessa reagointi jäi pois jo parin kerran jälkeen. Paikallaoloon ammuttiin 3 treenissä. 2 ekassa nousi seisomaan eka paukulla. Käsky maahan,ja uusi paukku,josta takapalkka. Kolmannessa treenissä oli korvat töteröllä eikä mitään reaktiota.Eli reagointi ei ole ollut koskaan mikään paha, mutta on ehkä huomannut pääsevänsä sillä vain tekemään itse haluamansa jutun;)
Raahen koeaamu oli kaunis, ja aloitimme jäljellä. Tarkasti takajäljen, mutta lähti hiensti oikeaan suuntaan. Ja kaikki kepit löytyivät,jäljeltä 170p. esineruudussa esine löytyi nopeasti, mutta se oli solmuun vedetty riepu ja Ralli alkoi leikkiä sillä,e li jäi ravistelemaan sitä välille;) Jouduin kutsumaan, ja siitä -5p, maastosta siis upeat 195p!!!
Tottiskentällä kuuntelimme vielä ekan parin paukut, ei mitään, ihan rento koira. Tiinakin hiippaili kentälle seuraamaan suoritusta. Ralli ekana paikallaoloon, missä oli rennosti korvat hörössä katsellut kun ammuttiin:) Seuraaminen oli hieno,hlöryhmän lopussa se jäi jälkeen, en tiedä mitä kävi. Istuminen erinomainen, maahanmano erinomainen. Tasamaanouto,palautus hidas. Hyppynouto,kosketukset.A este hieno. Eteenmenossa juoksi sinne asti,missä meillä oli ollut aiemmin palkka, se oli vähän huono;) Mutta päivän parhaat tottispisteet 86 joilla komea ykköstulos 181p, luokkavoitto ja kokeen ainoa ykkönen!!!
Samalla Ralli sai FI MVA arvon JK1 lisäksi. Isosti onnea Tiina ja Ralli, ja suuri kiitos kun sain Rallin ohjata,se oli ihana kokemus!!!
lauantai 17. syyskuuta 2011
HK3 Raahe
Suuria odotuksia, suuria pettymyksiä....ja nämä kaikki koskee ohjaajaa;)
Eli rohkein mielin Raahen hakukokeeseen. Tiesin ja tiedostin, mitä tapahtuu, jos toimin väärin. Ja kaikesta yrityksestä huolimatta toimin väärin...Eli paineistin koiran, joka ei toiminut tänäänkään kuin unelma;) Saimme kuitenki "rämmittyä" radan läpi ja tuloksena maastosta 164p, kahdella esineellä.Ehkäpä nämä kokemukset alkavat helpottaa oloani kokeessakin, ja saamme vielä sen hakukokeenkin kunnialla läpi. Tottis 77p, tuomari oli haltioissaan koiran työskentelystä, mutta noudot syövät edelleen 15pistettä kokonaisuudesta:( Tämä oli opettavainen päivä, toivottavasti vaan osaan ottaa opikseni...
HK3 2-tulosella 241p
Eli rohkein mielin Raahen hakukokeeseen. Tiesin ja tiedostin, mitä tapahtuu, jos toimin väärin. Ja kaikesta yrityksestä huolimatta toimin väärin...Eli paineistin koiran, joka ei toiminut tänäänkään kuin unelma;) Saimme kuitenki "rämmittyä" radan läpi ja tuloksena maastosta 164p, kahdella esineellä.Ehkäpä nämä kokemukset alkavat helpottaa oloani kokeessakin, ja saamme vielä sen hakukokeenkin kunnialla läpi. Tottis 77p, tuomari oli haltioissaan koiran työskentelystä, mutta noudot syövät edelleen 15pistettä kokonaisuudesta:( Tämä oli opettavainen päivä, toivottavasti vaan osaan ottaa opikseni...
HK3 2-tulosella 241p
lauantai 10. syyskuuta 2011
EK2 Lohtaja
Periksi ei anneta!!!! Eli kirsut kohti uusia haasteita ja asennetta kehiin:)
Lohtajalla kokeeseen tuli katsomoakin ihan mukavasti, kun 7 tuomarikokelasta seurasi suorituksiamme silmä kovana....
Jälki: upea jana, ja kepit nousivat hienosti, silti yksi keppi jäi jonnekin? Esineruutu: Ruska juoksi ensin kierroksen,merkkasi kaikki esineet ja lähti sitten poimimaan ne:) Pudotettu: hieno!! Tarkkuus: taas kerran kolikko nousi hetkessä,ohjaajalla vaikeuksia saada koppi:) Haku: onneksemme tuomarikokelaat lähtivät juuri pois, kun lähdimme suorittamaan. Nyt ohjaajalta vapautuneempaa tekemistä, mutta ei vieläkään sitä treenimäistä suoritusta. Ukot nousi ja maasto hyvä 180p.
Tottis vähemmän hyvä mutta riittävä 77p ja EK2 koulari plakkariin!!!
Lohtajalla kokeeseen tuli katsomoakin ihan mukavasti, kun 7 tuomarikokelasta seurasi suorituksiamme silmä kovana....
Jälki: upea jana, ja kepit nousivat hienosti, silti yksi keppi jäi jonnekin? Esineruutu: Ruska juoksi ensin kierroksen,merkkasi kaikki esineet ja lähti sitten poimimaan ne:) Pudotettu: hieno!! Tarkkuus: taas kerran kolikko nousi hetkessä,ohjaajalla vaikeuksia saada koppi:) Haku: onneksemme tuomarikokelaat lähtivät juuri pois, kun lähdimme suorittamaan. Nyt ohjaajalta vapautuneempaa tekemistä, mutta ei vieläkään sitä treenimäistä suoritusta. Ukot nousi ja maasto hyvä 180p.
Tottis vähemmän hyvä mutta riittävä 77p ja EK2 koulari plakkariin!!!
tiistai 6. syyskuuta 2011
EK Kannus
Töiden jälkeen kaasu pohjassa Kannuksen EK-iltakokeeseen. Eka kerta kakkosluokassa. Jälki meni ok,pudotettu upea, esineruutu upea ja tarkkuus muutama sekunti ja kolikko oli kädessä. Mutta sitten hakuun, missä koira toimii jos ohjaaja toimii. Ja nyt jännitys vei meidän suorituksesta sen vauhdin, ja keskeytin suoritusen ennenkuin vimppa ukko löytyi. Tässä on nyt ohjaajalla mietinnän paikka, kuinka tästä eteenpäin.... Treeneissä Ruska tekee upeaa rataa, mutta minun paineistava ohjaus kokeessa, ja homma on lukossa. Keskeytin kokeen ja lähdimme sateiselle ja syksyisen synkälle kotimatkalle:)
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Viestikokeen korkkaus
OPKYn viestikokeeseen lähdettiin kesän hyvin menneiden treenien jälkeen innoissaan. Tosin meillä tuli viime metreillä ohjaaja vaihdos, eli siskoni Maarit lähti kahden treenikerran jälkeen A pisteelle nököttämään:)
B pisteellä Ruska oli hyvin virittätynyt muiden lähtiessä ensin matkaan. 2 koiraa ennen radalla ilmestyi marjastajia, joille huudeltiin,että menisivät kauemmas. B lähti matkaan, ja seuraavakin koirakko lähti matkaan. Tuli siis Ruskan vuoro siirtyä lähetyspisteeseen. Muutama sekunti ennen lähetystä tuli B takaisin...minulle tilanne oli kamala, mitä lie Ruska tuuminut. No, se lähti etenemään, muuta näin aika pian sen poikkeavan sinne suuntaan missä marjastajat olivat. Ja kohta Ruska palasi takaisin, taisi tehdä hakupiston:(
Harmitti,mutta minkäs teet, viesti on tällaista,että kaikkea voi sattua.
Mutta kokeen hyvää antia oli päästä maastoon seuraamaan , kuinka homma toimii, eli ens kerralla paremmalla onnella! Kiitos Maaritille suuresti avusta!!!
B pisteellä Ruska oli hyvin virittätynyt muiden lähtiessä ensin matkaan. 2 koiraa ennen radalla ilmestyi marjastajia, joille huudeltiin,että menisivät kauemmas. B lähti matkaan, ja seuraavakin koirakko lähti matkaan. Tuli siis Ruskan vuoro siirtyä lähetyspisteeseen. Muutama sekunti ennen lähetystä tuli B takaisin...minulle tilanne oli kamala, mitä lie Ruska tuuminut. No, se lähti etenemään, muuta näin aika pian sen poikkeavan sinne suuntaan missä marjastajat olivat. Ja kohta Ruska palasi takaisin, taisi tehdä hakupiston:(
Harmitti,mutta minkäs teet, viesti on tällaista,että kaikkea voi sattua.
Mutta kokeen hyvää antia oli päästä maastoon seuraamaan , kuinka homma toimii, eli ens kerralla paremmalla onnella! Kiitos Maaritille suuresti avusta!!!
lauantai 3. syyskuuta 2011
JK3 Kalajoki
Kalajoen jälkikoe, aina yhtä makeissa maastoissa! Nyt kurssin käyneenä annoin Ruskalle tilaa jäljestää, ja sain seurata kuinka se teki upeat kulmat ja kaikki kepit nousivat:) Harmiksemme jälleen kerran, esineruudussa sitten palautus maanpinnalle ja yksi esine jäi. Maasto 180p ja tottis teki kipeää...82p ja 8pisteen päähän ykkösestä. Elämä on:D
sunnuntai 28. elokuuta 2011
Korrien koulutusvkl
Elokuun lopulla meillä oli onni saada Riitta ja Pekka Korri OPKYlle pitämään jälki/tottis viikonloppua. Monemoisten järjestelyiden,osallistujien peruutusten ja muun mukavan jälkeen oli hienoa,että vkl onnistui yli odotusten, ja etenkin sen anti oli todella hyvä!
Molempina päivänä Pekka veti maastossa jälkiryhmiä, ja Riitta Tassutörmällä toko/tottisryhmiä. Itse seikkailin näiden välillä, ja koitin saada Ruskan kanssa omiin juttuihin hieman vastauksia. Maastossa oli kyllä hienointa saada palautetta, joka on nyt käytännössäkin todettu hyvöksi meille jäljellä. Ja tottiskentältä saimme vinkkiä suureen ongelmaamme noutoon, josko sen saisimme tulevan talven aikana jonkinmoiseen kuntoon....
Suurensuuret kiitokset Riitta ja Pekka kaikesta, oli todella hieno viikonloppu!!!
Molempina päivänä Pekka veti maastossa jälkiryhmiä, ja Riitta Tassutörmällä toko/tottisryhmiä. Itse seikkailin näiden välillä, ja koitin saada Ruskan kanssa omiin juttuihin hieman vastauksia. Maastossa oli kyllä hienointa saada palautetta, joka on nyt käytännössäkin todettu hyvöksi meille jäljellä. Ja tottiskentältä saimme vinkkiä suureen ongelmaamme noutoon, josko sen saisimme tulevan talven aikana jonkinmoiseen kuntoon....
Suurensuuret kiitokset Riitta ja Pekka kaikesta, oli todella hieno viikonloppu!!!
lauantai 20. elokuuta 2011
Kokkola ryhmis
Kokkolan ryhmikseen lähdimme ainoastaan yhden asian takia: Päivi Eerola otti rodun ja ryhmän:D Ja meillä kun on Päiviltä BIS voitto erkkarista 2010, niin iloisin mielin matkaan. Ajettiin Kokkolaan jo perjantai iltana, ja yövyttiin näyttelypaikalla. Lauantai aamuna sattui ja tapahtui, onnistuin jättämään sormeni auton oven väliin,ja kipu oli kamala. Oikean käden keskisormi turposi ja musteni hetkessä, onneksi sain ensiavusta kylmäpussin,jolla pahin saatiin vältettyä. Tökkisormella siis kehään,mutta siinä menossa sekin unohtui! Päivä oli oikein mukava, kuvasin monta Pikkupaimenta Sarille, ja tehtiin siinä tuttavuutta "uusien" PPn omistajien kanssa.
Kehä oli mukavan iso, ja saimme juosta käyttöluokassa PP Divine Comedyn kanssa. Ruskalle ERI1 SA ja PN kehässä ykkössijoitus.Ja komeasti toiseksi RAlli-tytär, jolle viimeinen SERT!!! ROP kehässä haastettiin Jaana ja Syyti, ja Ruskalle ROP:) Kasvattajaluokassa mukana Ruska,Juri,Lumi ja Ralli, ja tälle kauniille porukalle 1KP.
Iso kehä alkoikin ihan pian, ja juoksimme sinne ensimmäisenä kasvattajaluokassa. Ja olihan jännää, kun naapurikehässä alkoi agilitykisat, niin meidän BeeCeet alkoivat piipata,että tuone...tuonne....
Mutta huikean hienoa menestystä porukallemme, Pikkupaimenen Kennel BIS KASVATTAJA!!!
Sitten Ruskan kanssa ryhmäkehään, jossa siis Päivi Eerola tuomarina. Vauhtia piisasi, ja liikkeet olivat loistokkaat ja Ruskalle RYP1.
BIS kehässä vastassa berninpaimen koira ja tuomarina Harry Tast. Ja tuomarin sanat meidät BIS1 valitessaan olivat nannaa: lopultakin hän näkee bordercollien, joka liikkuu niinkuin bordercollien tulee liikkua!!!!
Ihan huipu päivä, Pikkupaimenet BIS KASVATTAJA ja RUSKA BIS!!!!
Kiitos Tiina ja Ralli,Jonna ja Juri sekä Mia,Tommy ja Lumi upeista hetkistä!
Ja terkut teille muillekin kehän reunalla meitä onniteille:)
Kehä oli mukavan iso, ja saimme juosta käyttöluokassa PP Divine Comedyn kanssa. Ruskalle ERI1 SA ja PN kehässä ykkössijoitus.Ja komeasti toiseksi RAlli-tytär, jolle viimeinen SERT!!! ROP kehässä haastettiin Jaana ja Syyti, ja Ruskalle ROP:) Kasvattajaluokassa mukana Ruska,Juri,Lumi ja Ralli, ja tälle kauniille porukalle 1KP.
Iso kehä alkoikin ihan pian, ja juoksimme sinne ensimmäisenä kasvattajaluokassa. Ja olihan jännää, kun naapurikehässä alkoi agilitykisat, niin meidän BeeCeet alkoivat piipata,että tuone...tuonne....
Mutta huikean hienoa menestystä porukallemme, Pikkupaimenen Kennel BIS KASVATTAJA!!!
Sitten Ruskan kanssa ryhmäkehään, jossa siis Päivi Eerola tuomarina. Vauhtia piisasi, ja liikkeet olivat loistokkaat ja Ruskalle RYP1.
BIS kehässä vastassa berninpaimen koira ja tuomarina Harry Tast. Ja tuomarin sanat meidät BIS1 valitessaan olivat nannaa: lopultakin hän näkee bordercollien, joka liikkuu niinkuin bordercollien tulee liikkua!!!!
Ihan huipu päivä, Pikkupaimenet BIS KASVATTAJA ja RUSKA BIS!!!!
Kiitos Tiina ja Ralli,Jonna ja Juri sekä Mia,Tommy ja Lumi upeista hetkistä!
Ja terkut teille muillekin kehän reunalla meitä onniteille:)
sunnuntai 14. elokuuta 2011
PK SM Lahti
Tämähän on kettava ainakin kerran elämässä!
Niinpä pakkasimme autoon Ruskan ja Gringon ja Annen kanssa nokka kohti Lahtea ja Suomen Mestaruus kokeita. Perjantaina aamusta reissuun ja perillä hyvissä ajoin koirien tarkastukseen. Ruskan juoksuja oli odoteltu, mutta yllättävää oli,ettei sitä edes tarkastettu... No,ei niitä vielä koeaamunakaan ollut alkanut,tarkistin kuitenkin asian itse. Pe ilta nautittiin avajaistunnelmista, ja otettiin tietnkin treenit vuoroillamme.
Aamulla kutinaa mahanpohjassa, ja niinhän siinä loppusissaan kävi,että kutina kävi liian kovaksi, nousi jopa aivoihin asti, eikä hyrrä pysähtynyt ollenkaan:( Eli pakka levisi käsistä, ja tottis oli surkeaa katseltavaa... Tavoite kuitenkin saavutettiin, eli yli 70p ylittyi huimasti 70,5pistettä!!! Sillähän ei maastoon tarvinnut lähteä, joten loppupäivä sit lunkisti muiden suorituksia seuraten.
Ja illalla totesimme,että juoksut alkoivat!!!
Mutta meillä oli Annen kanssa loistoreissu,hyvää ruokaa,hyviä lenkkejä ja parasta seuraa (siis me kaksi) joten mikäs siinä oli viettää minilomaa Lahdessa. Sunnuntaina suunnattiin heti aamusta kohti Pohjoista, matkalla pysähdyttiin toki tervehtimään Palokassa Saria:)
Kiitos Anne taas kerran loistavasta reissuseurasta,Oulu-Lahti väli menee aina hurauksessa sun kanssa!!!
Niinpä pakkasimme autoon Ruskan ja Gringon ja Annen kanssa nokka kohti Lahtea ja Suomen Mestaruus kokeita. Perjantaina aamusta reissuun ja perillä hyvissä ajoin koirien tarkastukseen. Ruskan juoksuja oli odoteltu, mutta yllättävää oli,ettei sitä edes tarkastettu... No,ei niitä vielä koeaamunakaan ollut alkanut,tarkistin kuitenkin asian itse. Pe ilta nautittiin avajaistunnelmista, ja otettiin tietnkin treenit vuoroillamme.
Aamulla kutinaa mahanpohjassa, ja niinhän siinä loppusissaan kävi,että kutina kävi liian kovaksi, nousi jopa aivoihin asti, eikä hyrrä pysähtynyt ollenkaan:( Eli pakka levisi käsistä, ja tottis oli surkeaa katseltavaa... Tavoite kuitenkin saavutettiin, eli yli 70p ylittyi huimasti 70,5pistettä!!! Sillähän ei maastoon tarvinnut lähteä, joten loppupäivä sit lunkisti muiden suorituksia seuraten.
Ja illalla totesimme,että juoksut alkoivat!!!
Mutta meillä oli Annen kanssa loistoreissu,hyvää ruokaa,hyviä lenkkejä ja parasta seuraa (siis me kaksi) joten mikäs siinä oli viettää minilomaa Lahdessa. Sunnuntaina suunnattiin heti aamusta kohti Pohjoista, matkalla pysähdyttiin toki tervehtimään Palokassa Saria:)
Kiitos Anne taas kerran loistavasta reissuseurasta,Oulu-Lahti väli menee aina hurauksessa sun kanssa!!!
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Kuopio KV
Elokuun alussa reissu Kuopijoon, missä menossa muakan mm. Tuisku ja Jippo. Vietettiin yö ravaradan laitamilla, ja helteinen näyttelypäivä päättyi hienosti! Tuiksu ROP, Ruska PN2 ja tuomarin tervetuloa toivotus kehään uudelleen turkki päällä;)Jippo VSP ja SERT eli Suomen Muotovalion arvo plakkariin! ONNEA Minna ja Jipodi:)
lauantai 6. elokuuta 2011
Tornio JK3
Elämän "tähtihetkiä" Torniossa;)
Maasto 178,eli jälleen yksi keppi jäi, esineistä 28p pureskelun takia.
Sit upea tottis 90pistettä,meidän paras ikinä mutta arvaa harmittaako.....
............KAKSI pistettä ykköstuloksesta..........
Maasto 178,eli jälleen yksi keppi jäi, esineistä 28p pureskelun takia.
Sit upea tottis 90pistettä,meidän paras ikinä mutta arvaa harmittaako.....
............KAKSI pistettä ykköstuloksesta..........
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
Pariisi WW2011 ja Euroopan turnee
Teksti sama kuin mikä julkaistiin SBCAKn lehdessä. Kuvia lisäilen myöhemmin:)
Matkasuunnitelmat Pariisiin aloitettiin hyvissä ajoin jo edellisvuoden lopulla. Alun perin ajatus oli lähteä paikanpäälle vain turistina lentämällä, mutta pikkuhiljaa ajatus kesälomareissusta Euroopassa vei voiton. Tutkittiin eri reitti vaihtoehtoja, mitä neljään viikkoon saisi mahtumaan. Ilmoittautuminen näyttelyyn, ja caravan parkin varaaminen vahvistivat lopulta reissun toteutumisen.
Tehtiin laskelmia, mitä kautta ajallisesti ja rahallisesti olisi edullisinta ja nopeinta ajella Ranskaan, ja päädyimme unohtamaan kalliit lauttamaksut ja ajamaan Haaparannan kautta mennen tullen ja palatessa.
Kevät meni mukavasti, pentusuunnitelmat totetutuivat, ja tieto siitä, että Ruska on karvaton juuri heinäkuussa, ei reissun hohtoa himmentänyt. Maailman Voittajaan mentäisiin nakuna, reissulla oli meille paljon muutakin annettavaa. Keväällä tuli sitten eteen työpaikan vaihto, ja siinähän paloi kesälomat. Työhaastattelussa kerroin kuitenkin ”suuren murheeni” ja sainkin sitten sovittua kolme viikkoa lomaa reissuun, eli loma lyheni vain viikolla. Juhannus vietettiin rattoisasti autoa pakkaillen ja kaupasta ostoksia tehden. Kolme viikkoa asuntoautoelämää edessä.
Reissuun lähtökin oli viimeiseen hetkeen pientä vipinää, sillä pitihän pohjoiseen järjestetyt PK Rotumestaruuskisat käydä ensin kisamassa. Tottis ja maastot olivat ilta yhdeksältä suoritettu, ja kun palkintojenjako alkoi vasta puolen yön jälkeen, päätin pyrähtää 150km Torniosta Tyrnävälle. Suihku, vaatteiden vaihto ja viimeiset kamppeet autoon ja tien päälle. Ehdimme hyvin juuri takaisin pokkaamaan rotumestis jäljen pronssia. Ja yöllä jatkoimme matkaa Ruotsin puolelle, aamu kolmeen jaksoimme ajella. 3 tunnin ”yöunilla” matka jatkui läpi Ruotsin, seuraava yöpyminen Tukholman alapuolella. Maanantaina päästiin hyvissä ajoin Tanskaan, mutta matka tyssäsi siihen. Moottoritiellä oli tietyö, joka ruuhkautti liikenteen, ja etenimme 4,5 tunnissa vain 10 km!!! Eikä mitään opasteita kiertotielle! Siinäpä se päivä vierähti, ehdimme kuitenkin illan lauttaan Rodbystä Puttgardeniin, ja yöksi Saksan puolelle.
Tiistai aamuna matka jatkui, ja seuraava pysäkki oli Belgiassa. Ja siitä olikin enää pieni mutka Pariisiin. Olimme siis hyvin aikataulussa, ja suunnitelma ajaa tämä alkumatka suorinta tietä oli sujunut Tanskaa lukuun ottamatta hienosti. Siihenpä se hienous sitten loppuikin, pääsimme tutustumaan Ranskalaiseen tapaan järjestää Maailman Voittaja Näyttely 2011!!!
Ensimmäinen mutka matkaan tuli, kun navigaattorissa oleva osoite vei meidän lentokentälle. Onneksi maailma on pieni, ja satuimme toko maajoukkueen hotellin kulmille ja siellähän oli Oululaisia ulkoiluttamassa koiriaan. Riitta ja Tarja opastivat meidät eteenpäin, ja saimme vielä metrokartankin mukaan samalla. Matka siis jatkui vielä vartin verran, tai ehkä tunnin, sillä emme vain osuneet oikeaan risteykseen. Lopulta ranskaa puhuva tumma mies ohjeisti meitä käsimerkein jonnekin suuntaan, ja löysimme näyttelyalueelle.
Seuraava koettelemus oli auton saaminen caravan alueelle. Tanskassa kun parkkiin ajettiin jonossa ,haettiin tiskiltä parkkinumero, ja opastettiin paikoille asti. Mutta miten homma toimi Ranskassa? Menimme portille, missä mies katsoi maksukuittimme ja huusi ranskaksi vain jotain ja huitoi meitä häipymään päätä puistellen. Ajoimme toiselle portille, missä mies katsoi paperimme ja toimitti takaisin äskeiselle portille. Reippaasti siis takaisin, mistä taas takaisin Siinä vaiheessa tuntui että itku tulee, kun eihän täällä saa mistään mitään tolkkua, kun kukaan ei halua puhua englantia. Olimme toista tuntia jo koittaneet selvittää minne mennä. Saimme viereemme ruotsalaisen auton, jossa oli yhtä ihmetteleviä ihmisiä. Selvitimme tilannetta, ja lähdimme yhdessä puhuttamaan portinvartijaa. Ja alkoihan sieltä tulla selvyys, kun parin ison miehen kanssa asioita hoideltiin. Parkkimaksu piti käydä vaihtamassa näyttelyalueella kulkukorttiin. Lähdimme kulkemaan meille osoitettuun suuntaan, portit olivat kiinni ja 200 metrin päästä löytyi kulkuaukko. Sitten sisälle halliin, missä rakennus oli täydessä vauhdissa. siinä ihmeteltiin että minnehän tästä? Onneksi vastaan tuli ruotsalaisille tuttu henkilö, joka opasti meidät eteenpäin. Pieni infopiste löytyi pitkine jonoineen. Lopulta käsissämme oli parkkikortit ja pääsimme caravan alueelle.
Edessä seuraava pieni shokki. Alue oli asfalttia, no ei kai siinä mitään, saimme auton reunalle parkkiin. Vedettiin sähköt, jotka katkeilivat kahden eka päivän aikana muutaman kerran. Lähdimme katselemaan paikkoja, missä wc:t ja suihkut. Ei missään! Jututettiin muita suomalaisia, ja kaikki kiroilivat. Alueella ei siis ollutkaan järjestetty kuin ”puhdas” vesi ja katkeilevat sähköt. Ja tätä ihmettelyä saimme kuulla monen muunkin kansalaisuuden suusta. Löysimme vesipisteet, ja päätimme hakea heti kaikki astiat vettä täyteen ja täyttää vesisäiliönkin piripintaan. Se olikin hyvä päätös, sillä myöhemmin selvisi, että puhdas vesipisteen yhteyteen, toiselle puolelle tankkia, tyhjennettiin myös kemialliset wc:t…….. Ja kun alueella majoittui kymmeniä asuntoautoja ja –vaunuja, säiliöitä tyhjennettiin päivittäin useasti. Oli siis onni, että autossamme oli suihku. Tyhjensimme pienen varastona toimineen suihkukopin parempaan käyttöön.
Alueelle tuotiin roskalaatikot vasta toisena päivänä, siinä vaiheessa oli pari puhelinkoppia täyttynyt roskapusseista. Alue alkoi näyttää sotkuiselta, ihmiset eivät siivonneet koiran kakkoja, ja roskia heiteltiin maahan. Perjantaina tilanne oli jo paha. WCn tyhjennysaltaan olivat täynnä ja tukossa, ja joku oli jo tyhjentänyt WCnsä sadevesikaivon päälle. Ihmettelin sitä hajua, kun palasimme näyttelyalueelta autolle, ja pian syy selvisi. Ei tarvinnut kauan miettiä päätöstä, siirsimme automme toiseen päähän aluetta. Siellä olikin huomattavasti siistimpää ja rauhallisempaa, mitä nyt ihmiset todellakaan eivät välitä koiriensa kanssa liikkuessaan. Hyvin mielellään tullaan siihen auton likelle, ja annetaan koiran nostaa koipea vaikka markiisin naruille. Samoin monet eivät vaivautuneet kävelyttämään koiriansa yhtään, vaan tultiin muutama metri omalta autolta pois, ja siinä seisoskeltiin pyörätien poskessa odottamassa, josko se kakka sieltä tulisi. Ja ehkä yksi kymmenestä siivosi tarpeet pois.
Alue avattiin keskiviikkona, ja perjantai iltana saapui ensimmäinen jäteauto paikalle tyhjentämään pieniä p-kaivoja. Roskalaatikot pursusivat yli, ne tyhjennettiin lopulta lauantaina. Vettä emme uskaltaneet hanasta enempää hakea, jotkut sitä noutivat jopa samaan aikaan kun jäteauto tyhjensi toista säiliötä…. Alueella ei ollut minkäänlaista vartiointia tai kulkulupia ihmisillä, siellä sai liikkua kuka vaan. Tanskassa alueella pääsi vain rannekkeella. Tanskassa saimme myös nauttia suihkuista, wc:stä, ruokakaupasta ja iltaisin siellä myytiin grillattuja herkkuja. Täällä ei mitään, sontaa silmän kantamattomiin…..
Torstaina vietimme vapaapäivää ja ajettiin metrolla Pariisin keskustaan. Kierrettiin suurimpia nähtävyyksiä, Notre Dame, Eiffelin torni, Riemukaari ja Champ De Elysee. Kaunis kaupunki, missä riittäisi nähtävää useaksi päiväksi. Ehkä vielä joskus tutustumaan paremmalla aikaa Pariisiin uudestaan.
Perjantaina oli ensimmäinen näyttelypäivämme, ”Ranskan Voittaja” joka huhujen mukaan olikin vain ihan normaali KV näyttely? Näyttelypaikalle kävelimme parin sadan metrin matkan, ja ihan uskomaton se siivo. Ihmiset olivat jättäneet maahan ilmeisesti kaiken mitä käsistä voi pudottaa… ja joka askeleella sait varoa etten astu koiran jätöksiin. Me koirankakka pussi talutushihnassa liikkuvat taisimme olla joku kummallisuus. Sisäänpääsy oli oma juttunsa. Jonotimme, Ruskan sirun ja rokotusten tarkastus ja sain rannekkeen. Janne ei sen sijaan päässyt siitä sisään, vaan hänet toimitettiin ”tuonne päin” Sovimme että nähdään kehän reunalla. Tunnin päästä sieltä tuli aika vihainen mies;)
Hän oli etsinyt sisäänpääsyä koko ajan, ja lopulta palannut takaisin sille portille, mistä lähti. Siinä olivat sitten järjestäjät ihmetelleet jälleen, että mistähän niitä lippuja saa. Lopulta muutama supisuomalainen kirosana ja Jannekin sai rannekkeen, eikä tarvinnut edes maksaa;) Hallissa kehät olivat todella suuret, ja hyvin matotetut. Tilaa oli häkeille mukavasti ihan kehän reunoilla. Kehätoimitsijalla sen sijaan ei ollut juurikaan käsitystä, kuinka kehä pyörii, missä vaiheessa tulee SERTistä tai CACIBista kisaavat koirat kehään, ja ketä sinne ylipäänsä tulee. Tuomarikin seisoi kehässä välillä aika kypsän näköisenä. Mutta saatiinhan siellä kaikki lopulta jaettua.
Lauantaina oli vuorossa bordercollie kehässä Maailman Voittaja 2011. Saatiin suomalaista seuraakin kehän reunalle. Siinä me Halmialan Marjon kanssa ihmettelimme, kuinka suuressa maailmassa koiria edelleen laitetaan kehäkuntoon kaikkia meillä kiellettyjä aineita turkkiin lisäten. Pikkuisen nauratti suihkutella vettä karvattoman koiran turkkiin, jotta edes vähän saisi ”volyymiä” siihen… Jälleen kehätoimitsija huuteli kehään koiria ihan väärin, mm. meidät, tehtiin siis ylimääräinen ”kunniakierros” käyttöluokan voiton jälkeen. Maailman Voittaja tittelin sai kaunis, mutta aika pieni narttu Sporting Field`s Heiress Frank Kanen tuomaroimana.
Tunnelma kehän laidalla oli oikein mukava, tutut ja tuntemattomat kävivät jututtamassa ja saimme mukavia uusia tuttavuuksia.
Kehän jälkeen suunnistimme hakemaan heisimatolääkityksen eläinlääkärille, ja voin vain todeta että onneksi minulla oli maan kieltä taitavasti puhuva Marjo siinä vaiheessa mukana, olisi kyllä jäänyt muuten eläinlääkäri tapaamatta. Passiin lyötiin leimoja kolmelle sivulle, että lääkitys oli ainakin vahvistettu! Mutta eihän sitä kukaan millään rajalla halunnut nähdä
Lauantai ilta sujuikin sitten tokon MM kisoja seuratessa, shoppailut jäivät katselu asteelle, sen verran kallista oli kaikki tarjolla oleva. Sunnuntaina suuntasin vielä aamupäiväksi tokokatsomoon, mutta tuomareiden jäädessä pitämään pitkää ruokatuntia, päätimme lähteä jatkamaan matkaa.
Oli oikeasti ihana karistaa Villepinten tuoksut taakse, ja suunnata Ranskan maaseudun läpi kohti Saksaa. Kesäloma reissumme jatkui tästä Saksan ja Itävallan rajalle, mistä lähtee saksan Alppireitti. Ajelimme aivan huikean ihanissa maisemissa vuoristoteitä ylös ja alas, kohti Munchenia. Siellä vietimme hiljaisia tunteja Dachaun keskitysleirillä, historian julmuuksia ihmetellen. Munchenissä tapasimme myös SIMARO bordercollie kasvattajan Silvian perheineen, jonka luona vietimme yön, ja jutunaiheet koirista eivät loppuneet kesken. Sieltä alkoi suunta ”ylöspäin” kohti pohjoista kotimaata, Saksassa löydettiin vielä yksi muutaman tunnin liikenneruuhka paikka, mutta muuten reissu meni aivan loistavasti. Koiran kanssa matkustaminen oli helppoa, joillain leirintäalueilla ei oteta koiria alueelle, ja yhden kerran menimme sellaiselta yöpaikkaa kyselemään. Ruokapaikoissa saimme pitää Ruskan mukana, ja aina tuotiin vettä tarjolle rapsutusten kera. Meillä on ollut punkkipanta käytössä, ja ainoatakaan punkkia ei ole tarvinnut Ruskasta irrottaa, eli sekin tehosi loistavasti. Kaikenlaista lääkitystä ja sidetarpeita oli tietenkin mukana, mutta onneksi mitään ei tarvinnut käyttää.
Nyt on siis Pariisin Maailman Voittaja näyttely nähty ja koettu, ja päällimmäisenä on mielessä, että ei koskaan toista kertaa…. Mutta silti jo kotimatkalla aloimme suunnitella ensi kesän reissua, ja jos se toteutuu, niin ehkä kierrämme Ranskan kaukaa, mutta käymme katosmassa millaiset näyttelyjärjestelyt on muissa Euroopan maissa;)
Matkasuunnitelmat Pariisiin aloitettiin hyvissä ajoin jo edellisvuoden lopulla. Alun perin ajatus oli lähteä paikanpäälle vain turistina lentämällä, mutta pikkuhiljaa ajatus kesälomareissusta Euroopassa vei voiton. Tutkittiin eri reitti vaihtoehtoja, mitä neljään viikkoon saisi mahtumaan. Ilmoittautuminen näyttelyyn, ja caravan parkin varaaminen vahvistivat lopulta reissun toteutumisen.
Tehtiin laskelmia, mitä kautta ajallisesti ja rahallisesti olisi edullisinta ja nopeinta ajella Ranskaan, ja päädyimme unohtamaan kalliit lauttamaksut ja ajamaan Haaparannan kautta mennen tullen ja palatessa.
Kevät meni mukavasti, pentusuunnitelmat totetutuivat, ja tieto siitä, että Ruska on karvaton juuri heinäkuussa, ei reissun hohtoa himmentänyt. Maailman Voittajaan mentäisiin nakuna, reissulla oli meille paljon muutakin annettavaa. Keväällä tuli sitten eteen työpaikan vaihto, ja siinähän paloi kesälomat. Työhaastattelussa kerroin kuitenkin ”suuren murheeni” ja sainkin sitten sovittua kolme viikkoa lomaa reissuun, eli loma lyheni vain viikolla. Juhannus vietettiin rattoisasti autoa pakkaillen ja kaupasta ostoksia tehden. Kolme viikkoa asuntoautoelämää edessä.
Reissuun lähtökin oli viimeiseen hetkeen pientä vipinää, sillä pitihän pohjoiseen järjestetyt PK Rotumestaruuskisat käydä ensin kisamassa. Tottis ja maastot olivat ilta yhdeksältä suoritettu, ja kun palkintojenjako alkoi vasta puolen yön jälkeen, päätin pyrähtää 150km Torniosta Tyrnävälle. Suihku, vaatteiden vaihto ja viimeiset kamppeet autoon ja tien päälle. Ehdimme hyvin juuri takaisin pokkaamaan rotumestis jäljen pronssia. Ja yöllä jatkoimme matkaa Ruotsin puolelle, aamu kolmeen jaksoimme ajella. 3 tunnin ”yöunilla” matka jatkui läpi Ruotsin, seuraava yöpyminen Tukholman alapuolella. Maanantaina päästiin hyvissä ajoin Tanskaan, mutta matka tyssäsi siihen. Moottoritiellä oli tietyö, joka ruuhkautti liikenteen, ja etenimme 4,5 tunnissa vain 10 km!!! Eikä mitään opasteita kiertotielle! Siinäpä se päivä vierähti, ehdimme kuitenkin illan lauttaan Rodbystä Puttgardeniin, ja yöksi Saksan puolelle.
Tiistai aamuna matka jatkui, ja seuraava pysäkki oli Belgiassa. Ja siitä olikin enää pieni mutka Pariisiin. Olimme siis hyvin aikataulussa, ja suunnitelma ajaa tämä alkumatka suorinta tietä oli sujunut Tanskaa lukuun ottamatta hienosti. Siihenpä se hienous sitten loppuikin, pääsimme tutustumaan Ranskalaiseen tapaan järjestää Maailman Voittaja Näyttely 2011!!!
Ensimmäinen mutka matkaan tuli, kun navigaattorissa oleva osoite vei meidän lentokentälle. Onneksi maailma on pieni, ja satuimme toko maajoukkueen hotellin kulmille ja siellähän oli Oululaisia ulkoiluttamassa koiriaan. Riitta ja Tarja opastivat meidät eteenpäin, ja saimme vielä metrokartankin mukaan samalla. Matka siis jatkui vielä vartin verran, tai ehkä tunnin, sillä emme vain osuneet oikeaan risteykseen. Lopulta ranskaa puhuva tumma mies ohjeisti meitä käsimerkein jonnekin suuntaan, ja löysimme näyttelyalueelle.
Seuraava koettelemus oli auton saaminen caravan alueelle. Tanskassa kun parkkiin ajettiin jonossa ,haettiin tiskiltä parkkinumero, ja opastettiin paikoille asti. Mutta miten homma toimi Ranskassa? Menimme portille, missä mies katsoi maksukuittimme ja huusi ranskaksi vain jotain ja huitoi meitä häipymään päätä puistellen. Ajoimme toiselle portille, missä mies katsoi paperimme ja toimitti takaisin äskeiselle portille. Reippaasti siis takaisin, mistä taas takaisin Siinä vaiheessa tuntui että itku tulee, kun eihän täällä saa mistään mitään tolkkua, kun kukaan ei halua puhua englantia. Olimme toista tuntia jo koittaneet selvittää minne mennä. Saimme viereemme ruotsalaisen auton, jossa oli yhtä ihmetteleviä ihmisiä. Selvitimme tilannetta, ja lähdimme yhdessä puhuttamaan portinvartijaa. Ja alkoihan sieltä tulla selvyys, kun parin ison miehen kanssa asioita hoideltiin. Parkkimaksu piti käydä vaihtamassa näyttelyalueella kulkukorttiin. Lähdimme kulkemaan meille osoitettuun suuntaan, portit olivat kiinni ja 200 metrin päästä löytyi kulkuaukko. Sitten sisälle halliin, missä rakennus oli täydessä vauhdissa. siinä ihmeteltiin että minnehän tästä? Onneksi vastaan tuli ruotsalaisille tuttu henkilö, joka opasti meidät eteenpäin. Pieni infopiste löytyi pitkine jonoineen. Lopulta käsissämme oli parkkikortit ja pääsimme caravan alueelle.
Edessä seuraava pieni shokki. Alue oli asfalttia, no ei kai siinä mitään, saimme auton reunalle parkkiin. Vedettiin sähköt, jotka katkeilivat kahden eka päivän aikana muutaman kerran. Lähdimme katselemaan paikkoja, missä wc:t ja suihkut. Ei missään! Jututettiin muita suomalaisia, ja kaikki kiroilivat. Alueella ei siis ollutkaan järjestetty kuin ”puhdas” vesi ja katkeilevat sähköt. Ja tätä ihmettelyä saimme kuulla monen muunkin kansalaisuuden suusta. Löysimme vesipisteet, ja päätimme hakea heti kaikki astiat vettä täyteen ja täyttää vesisäiliönkin piripintaan. Se olikin hyvä päätös, sillä myöhemmin selvisi, että puhdas vesipisteen yhteyteen, toiselle puolelle tankkia, tyhjennettiin myös kemialliset wc:t…….. Ja kun alueella majoittui kymmeniä asuntoautoja ja –vaunuja, säiliöitä tyhjennettiin päivittäin useasti. Oli siis onni, että autossamme oli suihku. Tyhjensimme pienen varastona toimineen suihkukopin parempaan käyttöön.
Alueelle tuotiin roskalaatikot vasta toisena päivänä, siinä vaiheessa oli pari puhelinkoppia täyttynyt roskapusseista. Alue alkoi näyttää sotkuiselta, ihmiset eivät siivonneet koiran kakkoja, ja roskia heiteltiin maahan. Perjantaina tilanne oli jo paha. WCn tyhjennysaltaan olivat täynnä ja tukossa, ja joku oli jo tyhjentänyt WCnsä sadevesikaivon päälle. Ihmettelin sitä hajua, kun palasimme näyttelyalueelta autolle, ja pian syy selvisi. Ei tarvinnut kauan miettiä päätöstä, siirsimme automme toiseen päähän aluetta. Siellä olikin huomattavasti siistimpää ja rauhallisempaa, mitä nyt ihmiset todellakaan eivät välitä koiriensa kanssa liikkuessaan. Hyvin mielellään tullaan siihen auton likelle, ja annetaan koiran nostaa koipea vaikka markiisin naruille. Samoin monet eivät vaivautuneet kävelyttämään koiriansa yhtään, vaan tultiin muutama metri omalta autolta pois, ja siinä seisoskeltiin pyörätien poskessa odottamassa, josko se kakka sieltä tulisi. Ja ehkä yksi kymmenestä siivosi tarpeet pois.
Alue avattiin keskiviikkona, ja perjantai iltana saapui ensimmäinen jäteauto paikalle tyhjentämään pieniä p-kaivoja. Roskalaatikot pursusivat yli, ne tyhjennettiin lopulta lauantaina. Vettä emme uskaltaneet hanasta enempää hakea, jotkut sitä noutivat jopa samaan aikaan kun jäteauto tyhjensi toista säiliötä…. Alueella ei ollut minkäänlaista vartiointia tai kulkulupia ihmisillä, siellä sai liikkua kuka vaan. Tanskassa alueella pääsi vain rannekkeella. Tanskassa saimme myös nauttia suihkuista, wc:stä, ruokakaupasta ja iltaisin siellä myytiin grillattuja herkkuja. Täällä ei mitään, sontaa silmän kantamattomiin…..
Torstaina vietimme vapaapäivää ja ajettiin metrolla Pariisin keskustaan. Kierrettiin suurimpia nähtävyyksiä, Notre Dame, Eiffelin torni, Riemukaari ja Champ De Elysee. Kaunis kaupunki, missä riittäisi nähtävää useaksi päiväksi. Ehkä vielä joskus tutustumaan paremmalla aikaa Pariisiin uudestaan.
Perjantaina oli ensimmäinen näyttelypäivämme, ”Ranskan Voittaja” joka huhujen mukaan olikin vain ihan normaali KV näyttely? Näyttelypaikalle kävelimme parin sadan metrin matkan, ja ihan uskomaton se siivo. Ihmiset olivat jättäneet maahan ilmeisesti kaiken mitä käsistä voi pudottaa… ja joka askeleella sait varoa etten astu koiran jätöksiin. Me koirankakka pussi talutushihnassa liikkuvat taisimme olla joku kummallisuus. Sisäänpääsy oli oma juttunsa. Jonotimme, Ruskan sirun ja rokotusten tarkastus ja sain rannekkeen. Janne ei sen sijaan päässyt siitä sisään, vaan hänet toimitettiin ”tuonne päin” Sovimme että nähdään kehän reunalla. Tunnin päästä sieltä tuli aika vihainen mies;)
Hän oli etsinyt sisäänpääsyä koko ajan, ja lopulta palannut takaisin sille portille, mistä lähti. Siinä olivat sitten järjestäjät ihmetelleet jälleen, että mistähän niitä lippuja saa. Lopulta muutama supisuomalainen kirosana ja Jannekin sai rannekkeen, eikä tarvinnut edes maksaa;) Hallissa kehät olivat todella suuret, ja hyvin matotetut. Tilaa oli häkeille mukavasti ihan kehän reunoilla. Kehätoimitsijalla sen sijaan ei ollut juurikaan käsitystä, kuinka kehä pyörii, missä vaiheessa tulee SERTistä tai CACIBista kisaavat koirat kehään, ja ketä sinne ylipäänsä tulee. Tuomarikin seisoi kehässä välillä aika kypsän näköisenä. Mutta saatiinhan siellä kaikki lopulta jaettua.
Lauantaina oli vuorossa bordercollie kehässä Maailman Voittaja 2011. Saatiin suomalaista seuraakin kehän reunalle. Siinä me Halmialan Marjon kanssa ihmettelimme, kuinka suuressa maailmassa koiria edelleen laitetaan kehäkuntoon kaikkia meillä kiellettyjä aineita turkkiin lisäten. Pikkuisen nauratti suihkutella vettä karvattoman koiran turkkiin, jotta edes vähän saisi ”volyymiä” siihen… Jälleen kehätoimitsija huuteli kehään koiria ihan väärin, mm. meidät, tehtiin siis ylimääräinen ”kunniakierros” käyttöluokan voiton jälkeen. Maailman Voittaja tittelin sai kaunis, mutta aika pieni narttu Sporting Field`s Heiress Frank Kanen tuomaroimana.
Tunnelma kehän laidalla oli oikein mukava, tutut ja tuntemattomat kävivät jututtamassa ja saimme mukavia uusia tuttavuuksia.
Kehän jälkeen suunnistimme hakemaan heisimatolääkityksen eläinlääkärille, ja voin vain todeta että onneksi minulla oli maan kieltä taitavasti puhuva Marjo siinä vaiheessa mukana, olisi kyllä jäänyt muuten eläinlääkäri tapaamatta. Passiin lyötiin leimoja kolmelle sivulle, että lääkitys oli ainakin vahvistettu! Mutta eihän sitä kukaan millään rajalla halunnut nähdä
Lauantai ilta sujuikin sitten tokon MM kisoja seuratessa, shoppailut jäivät katselu asteelle, sen verran kallista oli kaikki tarjolla oleva. Sunnuntaina suuntasin vielä aamupäiväksi tokokatsomoon, mutta tuomareiden jäädessä pitämään pitkää ruokatuntia, päätimme lähteä jatkamaan matkaa.
Oli oikeasti ihana karistaa Villepinten tuoksut taakse, ja suunnata Ranskan maaseudun läpi kohti Saksaa. Kesäloma reissumme jatkui tästä Saksan ja Itävallan rajalle, mistä lähtee saksan Alppireitti. Ajelimme aivan huikean ihanissa maisemissa vuoristoteitä ylös ja alas, kohti Munchenia. Siellä vietimme hiljaisia tunteja Dachaun keskitysleirillä, historian julmuuksia ihmetellen. Munchenissä tapasimme myös SIMARO bordercollie kasvattajan Silvian perheineen, jonka luona vietimme yön, ja jutunaiheet koirista eivät loppuneet kesken. Sieltä alkoi suunta ”ylöspäin” kohti pohjoista kotimaata, Saksassa löydettiin vielä yksi muutaman tunnin liikenneruuhka paikka, mutta muuten reissu meni aivan loistavasti. Koiran kanssa matkustaminen oli helppoa, joillain leirintäalueilla ei oteta koiria alueelle, ja yhden kerran menimme sellaiselta yöpaikkaa kyselemään. Ruokapaikoissa saimme pitää Ruskan mukana, ja aina tuotiin vettä tarjolle rapsutusten kera. Meillä on ollut punkkipanta käytössä, ja ainoatakaan punkkia ei ole tarvinnut Ruskasta irrottaa, eli sekin tehosi loistavasti. Kaikenlaista lääkitystä ja sidetarpeita oli tietenkin mukana, mutta onneksi mitään ei tarvinnut käyttää.
Nyt on siis Pariisin Maailman Voittaja näyttely nähty ja koettu, ja päällimmäisenä on mielessä, että ei koskaan toista kertaa…. Mutta silti jo kotimatkalla aloimme suunnitella ensi kesän reissua, ja jos se toteutuu, niin ehkä kierrämme Ranskan kaukaa, mutta käymme katosmassa millaiset näyttelyjärjestelyt on muissa Euroopan maissa;)
lauantai 2. heinäkuuta 2011
Yötön Yö ja rotumestaruus
Kemin Yötön Yö oli samalla SBCAKn rotumestaruuskoe. Montaa koirakkoa ei pohjoiseen asti ollut vaivautunut kisaamaan, mutta sehän ei meitä haitannut;) Päivä alkoi tottiksella, mistä ok 81p. Sitten pitkä odottelu ennen maastoa, ja tämän ajan käytimme Annen ja Marin kanssa hyvin syömällä! Jälki oli ihan ok, mutta meillä oli epäonnea matkassa.Eli naapurijäljen kisaaja ja hänen lapsensa kävivät metsässä siellä puolen missä meidän jälki oli, ja niinhän siinä kävi,että siellä meni loppujlki sekaisin:( 4 keppiä hienosti,sitten alkoi pörräämään tiellä, ja sieltähän oli vain noin 50 metriä kaverin autolle... Vähänku ketutti!!!! Kävimme kuitenkin sit ottamassa esineet,vaikka kiire polttelikin takalistoa;) Ruutu hieno,kaikki 3 esinettä, eli koulari taas taskuun. Ruudun jälkeen kaasuttelin kotiin vaihtamaan kamppeet ja pakkauduimme asuntoautoon,ja täysillä takaisin palkintojen jakoon.
Ruskalle ROTUMESTARUUS PRONSSIA JK3, HIP HEI HUREI!!!!
Eli mukavissa tunnelmissa nokka kohti Pariisia!
Ruskalle ROTUMESTARUUS PRONSSIA JK3, HIP HEI HUREI!!!!
Eli mukavissa tunnelmissa nokka kohti Pariisia!
lauantai 18. kesäkuuta 2011
JK3 Ivalo
Viikonloppu reissu pohjoiseen,ja vaikka ei ykköstä tälläkään kertaa,niin aivan loistava reissu! Perjantai iltana kiihdyteltiin kohti Ivaloa, ja perille päästiin kauniisiin Avvilin maisemiin. Lauantai aamuna koepaikalle,siirtymiset maastoon vaaran rinteisiin,missä sopuleilla oli vaellus menossa:) Meidän jäljelle ei sopuleita onneksi eksynyt,mutta joillakin oli lauma pikkuöttiäisiä sotkenut koiran jäljen ajamisen ihan kokonaan. Tälläkertaa maastoonnjäi keppi,ja esineistä yksi ruutuun,maasto 170 ja tottis 81p,ja JK3 koularia pukkaa....
Illalla ajoimme yöksi lähemmäs Sodanklää, löysimme huikean kauniin paikan Kitisevän järven rannalta,koirat saivat uida ja me nautimme auringonlaskusta ja punkusta kera hyvän ruoan:)
Illalla ajoimme yöksi lähemmäs Sodanklää, löysimme huikean kauniin paikan Kitisevän järven rannalta,koirat saivat uida ja me nautimme auringonlaskusta ja punkusta kera hyvän ruoan:)
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
Erkkarihuumaa?
Olimme ilmoittautuneet erkkariinkin, ihan tietämättöminä vuoden alusta voimaan tullesta uudesta säännöstä. Eli synnytyksen jälkeen ei enää olekaan se 42 päivää vaan jotain 70vrk,ennekuin pääsee näyttelyyn! Mutta PK kokeissa SAA kisata jo 42 vrk synnytyksestä? Hieman menee minusta väärinpäin nuo säännöt....mutta näillä mennään ja peruimme tietenkin reissumme:(
Mutta onneksi paikalla oli iki upea Tuisku äiti,joka pokkasi tällä kertaa erkkarin ROP pytyn kotiin!!!!!! Hienoa menestystä,Sari ja Tuisku, ollaan aikas ylpeitä:)
****2010 ROP Ruska****2011 ROP Tuisku****
Mutta onneksi paikalla oli iki upea Tuisku äiti,joka pokkasi tällä kertaa erkkarin ROP pytyn kotiin!!!!!! Hienoa menestystä,Sari ja Tuisku, ollaan aikas ylpeitä:)
****2010 ROP Ruska****2011 ROP Tuisku****
lauantai 11. kesäkuuta 2011
JK koe Haapajärvi
Kesäkuun alussa koitti sitten Kille-Kallen luovutuspäivä...Itkut itkettiin moneen kertaan jo valmiiksi, mutta olin niin onnellinen, että Kille pääsi erittäin harrastavaan kotiin<3
Mutkia matkalla, eli saimme koepaikan Haapajärvelle jälkikokeeseen. Jälki janaa paitsi ok, mutta yksi keppi jäi, esineistä täydet ja maasto 172p eli jätimme homman siihen, kun ei saumaa ykköseen (meidän tottiksella)
Ja niin alkoi matka Palokkaan. Kille-Kallea oli vastassa Julia ja Aina-vauva sekä Sari-kasvattaja. Muutama tunti siinä vierähti,ja sitten lähti rakas pikkumies kohti Turkua. Toivotamme kaikkea parasta teidän perheen elämään!!!
Mutkia matkalla, eli saimme koepaikan Haapajärvelle jälkikokeeseen. Jälki janaa paitsi ok, mutta yksi keppi jäi, esineistä täydet ja maasto 172p eli jätimme homman siihen, kun ei saumaa ykköseen (meidän tottiksella)
Ja niin alkoi matka Palokkaan. Kille-Kallea oli vastassa Julia ja Aina-vauva sekä Sari-kasvattaja. Muutama tunti siinä vierähti,ja sitten lähti rakas pikkumies kohti Turkua. Toivotamme kaikkea parasta teidän perheen elämään!!!
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Elina Niemen hakukurssi
Jännittävien vaiheiden jälkeen (lentokentällä lakkoiltiin taas kerran) saimme Elinan lopulta Ouluun:) Hakuviikonloppua vietimme Tyrnävän metsissä,kiitos Kempeleen partiolaisille ystävällisyydestä! Parin päivän aikana tuli jälleen todella paljon hyvää asiaa,ja koulutuksesta tuli jälleen erittäin hyvää palautetta. Olihan meillä kouluttajana haun Suomen ja Ruotsin KVA,SM-2 2007,NOM-1 2007, NOM-1 2008,SM-1 2011 (ja muut meriitit päälle)Eli kyllä näillä meriiteillä jo jotain hausta tietää ;)
Suuri kiitos Elinalle mukavasta ja antoisasta viikonlopusta!!!
Suuri kiitos Elinalle mukavasta ja antoisasta viikonlopusta!!!
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
PK koekausi alkaa
Etsintäkokeessa OPKYn omassa kokeessa, Ruskalle EK1 koulari 184/85 yht.269p
Sunnuntaina jatkoimme kisoja jälkikokeen merkeissä, ja tuloksena JK3 kourari 177/76 yht.253p eli 17pistettä ykkösestä,liian paljon:)
Sunnuntaina jatkoimme kisoja jälkikokeen merkeissä, ja tuloksena JK3 kourari 177/76 yht.253p eli 17pistettä ykkösestä,liian paljon:)
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
Sari Kärnän hakukurssi
Toukokuussa osallistuimme Ruskan kanssa yhden päivän osalta Sarin hakukurssille. Ruska oli mukana metsässä vain osan päivää ehtiäkseen hoitamaan Kille-Kallea.
Mukava ja antoisa kurssi, me keskityimme ongelmaamme,eli irtoamiseen, ja saatiin hyviä vinkkejä jatkaa kesän treenejä.
Mukava ja antoisa kurssi, me keskityimme ongelmaamme,eli irtoamiseen, ja saatiin hyviä vinkkejä jatkaa kesän treenejä.
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Kevät tulee...
....mutta meidän jälkimetsässä on vielä aika paljon lunta:) Kaksi kuukautta enää, ja kisakausi alkaa! Huomenna on jännä päivä, kun molemmat koiruudet käyvät Akuutissa. Sentan lääkitys on loppunut, pissa valuu öisin alle ja kyselemme mitä vielä voimme tehdä? Ja Ruskan suuri salaisuus selviää samalla reissulla =D
lauantai 19. helmikuuta 2011
Senta 10 vuotta
Senta-muori täytti pyöreitä eli kokonaiset kymmenen vuotta:)
Senta Köntsä Pönönen jaksaa edelleen reippaasti, rakastaa ruokaa ja nukkumista lämpimässä. Innostuu aina kun aletaan tokoilemaan,tekee häntä lippuna hommia sen pienen nakinpalan eteen. Ja parasta on, kun Ruska lähtee pois kotoa, silloin voi riehua "salaa" ihan sydämen kyllyydestä, kun pikkusysteri ei ole päsmärinä paikalla;)
Onnea rakkaimmalle, ja paljon reippaita vuosia vielä eteenpäinkin ensimmäiselle bordercollielleni:)
tiistai 8. helmikuuta 2011
Pikku Ruut 2011
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Kotisivujen päivitystä
Kotisivut alkavat olla vähän "historiaa" näiden blogien rinnalla, mutta sinne on kertynyt niin paljon tärkeää tietoa,että ei niitä raski lopettaakaan,ainakaan vielä.
Linkkisivua vähän päivitetty ajantasalle.Taas siivottu pois sivuja,jotka eivät päivity,ja pari uutta kivaa seurattavaa tuli tilalle:)
Linkkisivua vähän päivitetty ajantasalle.Taas siivottu pois sivuja,jotka eivät päivity,ja pari uutta kivaa seurattavaa tuli tilalle:)
Juoksuja
Jihuu,kolmen viikon odotus päättyi ja Ruska aloitti juoksut!!!!!!
Nyt alkaa progen seuraaminen, siemennys ja jännittävä ultran odotus:)
Pentublogi on viimeistelyä vaille valmis, ja siellä julkaistaan odotettu tieto uroksesta..........
Nyt alkaa progen seuraaminen, siemennys ja jännittävä ultran odotus:)
Pentublogi on viimeistelyä vaille valmis, ja siellä julkaistaan odotettu tieto uroksesta..........
Kajaani KV
Kajaaniin matkattiin uikkareissa, onneksi keli oli tällä kertaa lauha ja siellä tarkeni. Kehä oli pieni, varmasti pienin missä olen ikinä juossut. Kulmissa oli tukirakenteiden vuoksi tolpat, joita sai väistää ettei lyö päätään, ja seuravassa mutkassa tulikin jo tuomarin pöytä vastaan:( Ruskan esiintyminen meni häneksi, tuomari tuli kopeloimaan koiraa, tarttui korviin ja käänteli ja väänteli ja ihmetteli isoja korvia. Sit katsoi hampaat, sekin meni ihan ok. Seuraavaksi tuomari alkoi kaivella silmälasejaan päähänsä, ja tässä vaiheessa Ruska päätti laittaa pakin päälle, ja ei suostunut tuomarin edessä enää rentona seisomaan:( Juostiin kehä ympäri,ja uusi yritys, mutta Ruu ei enää naista huolinut lähelleen.Tuloksena EH:)
Ruskalla on ollut pari tuomaria, joissa on ollut jotain perikummallista, että ei ole antanut tutkia. Tällainen tuli taas vastaan. Joku epämiellytävä kokemus täytyy olla takana, joka sit jostain asiasta tulee sille mieleen,ja lyö pakin pälle. Tiedä häntä? Aika paljon on kuitenkin ongelmitta näyttelyitä ja muita kokeita kierretty,missä koira tutkitaan läpi. No,joskus tulee minullekin ihminen vastaan, jonka lähellä ei ole hyvä olla;)
Ruskalla on ollut pari tuomaria, joissa on ollut jotain perikummallista, että ei ole antanut tutkia. Tällainen tuli taas vastaan. Joku epämiellytävä kokemus täytyy olla takana, joka sit jostain asiasta tulee sille mieleen,ja lyö pakin pälle. Tiedä häntä? Aika paljon on kuitenkin ongelmitta näyttelyitä ja muita kokeita kierretty,missä koira tutkitaan läpi. No,joskus tulee minullekin ihminen vastaan, jonka lähellä ei ole hyvä olla;)
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Silmäpeilaus
Silmäpailauksessa Akuutissa tulevaa pentuetta varten. Silmissä ei mitään mainittavaa, sain katsoa itsekin Ruskan "ripset" ja harjoittelija katsoi myös Ruskan silmät läpi, eli on kahteen kertaan tarkastettu;)
maanantai 3. tammikuuta 2011
Keikkakiertue 2011
Joulun ja uuden vuoden pyhät oli hyvä taas käyttää tulevan vuoden suunnitteluun:)
Alustava keikkakalenteri on nyt kasassa, mutta kunhan PK koekausi alkaa, se tulee menemään miltei kaikkien muiden ohi. Kovasti olen taas näytelmiä tuonne katsellut,missä olisi kiva käydä reissaamassa,mutta pudotellaan niitä sitten sieltä muiden tärkeämpien tavoitteiden alta pois!Tällä hetkellä kun kalenteriin ei paljon muuta voikaan varmaksi laittaa... Tokoja ei kalenteriin ole merkattu, TOKO SM:t taitavat mennä katsomon puolella, jos sinne nyt tulee edes lähdettyä.Ovat samana vkl kuin erkkarimme, jonne kuitenkin kirsumme työnnämme;)
Kesän odotetuimpana reissuna on Pariisi-Dyrnävä ralli, matkasuunnitelmia on jo vähän tehty,Ruskan karvoitus pentujen jälkeen tulee olemaan tässä se ratkaiseva tekijä:) Mutta parin viikon lomareissu on haaveena toteuttaa, joko koiran kanssa tai sitten ilman! Saapas nähdä!
Juoksuja odotellaan kuumeisesti...........
Alustava keikkakalenteri on nyt kasassa, mutta kunhan PK koekausi alkaa, se tulee menemään miltei kaikkien muiden ohi. Kovasti olen taas näytelmiä tuonne katsellut,missä olisi kiva käydä reissaamassa,mutta pudotellaan niitä sitten sieltä muiden tärkeämpien tavoitteiden alta pois!Tällä hetkellä kun kalenteriin ei paljon muuta voikaan varmaksi laittaa... Tokoja ei kalenteriin ole merkattu, TOKO SM:t taitavat mennä katsomon puolella, jos sinne nyt tulee edes lähdettyä.Ovat samana vkl kuin erkkarimme, jonne kuitenkin kirsumme työnnämme;)
Kesän odotetuimpana reissuna on Pariisi-Dyrnävä ralli, matkasuunnitelmia on jo vähän tehty,Ruskan karvoitus pentujen jälkeen tulee olemaan tässä se ratkaiseva tekijä:) Mutta parin viikon lomareissu on haaveena toteuttaa, joko koiran kanssa tai sitten ilman! Saapas nähdä!
Juoksuja odotellaan kuumeisesti...........
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)