TOKO SM Imatra 24.7.

Toko SMt kisattiin tänä vuonna Imatralla, jonne matkattiin OPKYn joukkueen kanssa. Toki matkaseurana oli myös KANKOlaisia ja KASsilaisiakin:) Meidän matkaseurue käsitti Helmi-aussien ja Hannan, kiitos teille mukavasta matkasta ja mökkiseurasta!!!

Perjantaina töiden jälkeen baanalle, ja 500km meni mukavasti, vaikka loppumatkasta vähän meinasi jo väsy painaa silmiä. Käytiin tsekkaamassa koepaikka ja varattiin häkkipaikat alueen parhaalta paikalta, katsomon katoksesta.Eipä haitannut lauantain sade! Ilta turistiin siinä ja majoittauduttiin pienen pieneen möksään.Onneksi koirat löysivät yhteisen sävelen, jopa niin hyvän,että yölläkin piti leikkiä.... Yö menikin vähillä unillla,naapurien jutustelua kuunnellessa.

Mutta aamulla reippaana koepaikalla ilmoittautumiset hoitamaan, sit aamupalalle Pipan & Hansun mökille ja viemään Kuura tarkastukseen ja pian voitiin aloittaa kisailut. Päivä oli sairaan kylmä ja sateinen, kaikki vaatteet päälle mitä matkassa oli, eikä riittänyt. Itse ei paljon pysty keskittymään muiden suorituksiin omaa odotellessa, mutta joukkueestamme vain alokkaat eli Kuura&Netta sekä Sisu&Tuula saivat ykköstulokset kera TK1 koularien, onnea te:) Oma suoritus alkoi hyvin, kunnes tultiin noutokehään jonka vieressä tehtiin ruutua. Siinä se sitten pomppas ja kiehahti, ja Ruska nollasi pari liikettä. Viimeisen kehän "nollasin" itse kehnoilla ajatuksillani...pisteitä kuiten 203 eli 3-tuloksen verran.
Muutama Netta Eskelisen ottama kuva


Seuraamista, josta kivasti 9





Ruutua 8,5 pisteen edestä


Ja ikuisuusprojektimme ohjatun merkki...ei aijaa yhtään....

Eihän se elämä näihin kaadu, lähdettiin syömään ja hankkimaan aamupalatarvikkeet läheiselle Nesteelle. Onneksi seura oli parasta A-luokkaa, ja saatiin nauraa vedet silmissä koko ilta =D

Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja hyvin, ja koepaikalle vasta kympiksi seuraamaan taitavien yksilökisaa. Peukutettiin parhaamme mukaan Jennille ja Saidalle, joille hieno SM-5 sijoitus,onnea superpari!!! Kotimatkalle neljän aikaan iltapäivästä,matkalla totesin sitten että Ruska oli aloittanut juoksunsa 3 viikkoa etuajassa! Ilmankos Helmin kanssa olikin kiva höpöstellä.... Kotimatkalla bongattiin myös Leppävirran hippileiriläisiä (vaatteet päällä) sekä nähtiin melkein kuningaskin! (ravikuninkaan omistajat olivat Pulkkilan ABCllä kahvilla,kuningas itse odotti autossa:) Kotona hyvissä ajoin lähempänä 23.00, joten maanantai aamun 04.00 herätys oli superkiva!!!!!

Kuuran TK1 lisäksi PikkuRuu pentueen Isla&Anette olivat tokoilleet Norjassa upean ykkösen alokasluokassa pistein 196!!! Lisää pentublogissa:)

Ylivieska KV 18.7.

Ylivieskan KV näytelmiin lähdettiin hakemalla vauhtia Kalajoelta,missä vietettiin mukava aurinkoinen päivä. Koirat saivat juosta pitkät lenkit Kalajoen upeilla hiekkarannoilla.



Lauantaina ajettiin Sievin maasydänjärvelle, vähän kotiseutumatkaliua välillä. Maasydänjärvellä oli hienot lenkkeilymaastot, järven ympäri kiersi pitkospuita ja koirat pääsivät uimaan.



Sunnuntaina olikin sitten näytelmäpäivä, mukavasti heti aamu ysiltä kehä. Ruskalla reppu täynnä virtasta,kun pari päivää mentiin pelkälle lenkkeilyllä ilman treenejä... Mukavasti kuitenkin esiintyi kehässä, niinkin mukavasti että sijoituksena KÄY ERI1 PN1 ROP ja heti perässä pikkuneiti Ralli jolle PN2 SERT ja (vara) CACIB, eli VaCa vahvistuu CACIBiksi, kun Ruu ei niitä enää tarvi:)



Erittäin onnistunut reissu siis, onnea Ralli ja Tiina, superia:)

Oulun KV:t 10-11.7.2010

Tänä vuonna saimme Äimärautiolle hienon aurinkoisen sään ja suksee oli sen mukainen.
Lauantaina Jippo upeasti PU2 vara SERTin ja varaCACIBin kera,ja CACIB vahvistetaan Jipolle! Eikä systeri jäänyt yhtään huonommaksi, Ralli PN2 SERT ja varaCACIB. Pikkulikka siis PN kehässä äitinsä Ruskan edelle,joka oli PN3 kaikkine karvoinensa;)


Jippo

Ralli

Ruska rakastaa näyttelyjä,tämänkin ajan olisi voinut käyttää tehokkaasti tokoa treenaten;)

PN1 ja ROP oli Tazma, eli hienot sijoituksen jälleen Pikkupaimenille,kasvattajaluokasta 1KP, onnea Sari!!!
Illalla Minna jatkoi Jarren ja Tazman kanssa matkaa hakemaan Ruotsin Jällivaarasta CACIBit kotiin, ja Jippodi jäi meille yökylään. Hieman levoton yö vietettiin, kun napero ikävöi kavereitaan. Mutta muuten pikkumies on ollut aivan ihana, ja osoittanut että kyllä meille kolmaskin koira mahtuisi;)





Sunnuntaina Äimärautiolle Ruskan ja Jipon kanssa. Pikkumies on "uhmaiässä" ja tykää nostaa häntäänsä kaikille vastaantulijoille. Teimme siis paljon harjoituksia hännän kanssa, ja kehässä mentiin häntä komiasti siellä missä pitääkin:) Ja tuloksena tänään PU3 varaSERT ja varaCACIB, jonka Jippo saa taas CACIBiksi. Ralli sijoittui jälleen PN kehässä,tänään PN4.

Viikonlopun aikana myös Isla sai Ruotsista ROPn,SERTin ja CACIBin ja Suomi tokoili Tanskassa alokasluokan ykköstuloksen! Upeita pentuja, ei voi muuta sanoa=D

Sentanen sairastaa? 4.7.

Sunnuntaina Senta sai yhtäkkiä hurjan aivastuskohtauksen, jonka seurauksena sen kirsusta tuli todella paljon verta. Sitä lensi siis aivastaessa ensin ympäriinsä, ja kuono oli ihan veressä.
Tänään maanantaina kävimme sitten Akuutissa tutkimuksissa. Senta nukutettiin, sen nielu,kitalaki ja sieraimet tutkittiin tähystämällä. Näistä ei löytynyt syytä verenvuotoon, ei siis vierasta esinettä eikä nenäpunkkikaan voi aiheuttaa tätä. Kallosta otettiin röntgenkuvat,mutta sekään ei pajastanut mitään. Pieni verenkuva oli normaali.
Selvää syytä verenvuodolle ei löytynyt, mutta kasvainepäilyä ei voida sulkea pois:(
Nyt vain seurataan tilannetta, jos verenvuoto/aivastelut jatkuvat, tutkitaan myöhemmin paremmin. Nenäkasvaimeen nämä oireet kyllä pahasti viittaavat.

Elämä jatkuu päivä kerrallaan, ja nautimme jokaisesta päivästä, jonka olemme vielä yhdessä<3

Kemin Yötön Yö 3.7.

Ei ehtinyt edes pyykkivuorta pestä loppuun,kun jo uudelle reissulle. Tällä kertaa tosin "naapurikylälle" Kemiin. Ensimmäistä kertaan kokemaan Yötön Yö, jonne lähdimme kokeilemaan onnea etsintäkokeen puolelle. Treenithän olivat olleet PK puolen osalta aika nollassa viimeiset kolme viikkoa, ja nyt viikolla muuan pikainen treeni alle.
Tottis meni niin ja näin, pisteitä 86. Maastoon siirtymistä saatiin odotella pitkä tovi, ja ehdittiin siin sitten käydä pizzallakin välillä. Vaihtamassa kuulumisia mm.rajavartijan kanssa (sisäpiirin juttuja,toim. huom;)
Neljän maissa siirryttiin maastoon itikoiden iloksi:) Homma alkoi jäljellä, ja hieman epäilevin mielin baanalle. Mutta Ruska teki parhaan janansa ikinä, ja siitä innoissani annoin sen painaa liian lujaa pitkän matkaa, ennenkuin liina kiristyi ja alkoi keppejäkin löytyä...saaliina sitten vain kaksi viimeistä,pöh. No oma moka josta taas opin jotain! Pudotetussa oli vauhtia, samoin tarkkuus meni hienosti, ja sitten siirtyminen ongelmaalueelle eli hakuun. Ja niinhän se meni,että nolla tuli.Ruska ei irronnut oikein alueelle, ja kantoi vielä kaiken lisäksi rullaa pitkästä aikaa suussansa:( Pah... kävimme vielä esineruudussa,mikä oli taas hyvä, ja läksimme kotio.
Muut osiot siis pelittää, mutta hakua A)ei olla treenattu juuri yhtään B)sehän tökki jo ennen tauolle jäämistäkin vuonna 2008... joten C) alamme ehkä taas treenaan hakua!

Me ei näistä lannistuta,eikä itketä.Joka kokeesta opitaan ja löydetään ne positiiviset asiat ja jatketaan seuraavalla kerralla!

Norja-Tanska turnee 18.-28.6.

MATKAILU AVARTAA, ainakin lompakkoa….

Kesän 2010 kesälomareissu päätettiin tehdä Tanskan Herningiin MV-2010 näyttelyyn. Matkasuunnitelmat laitettiin alulle hyvissä ajoin jo edellisvuoden lopulla. Maaliskuussa aloitin sitten työt uudessa paikassa, eli ei kertyneitä kesälomapäiviä. Onneksi työnantaja oli ymmärtäväinen jo ”varattuun” matkaan ja sain palkatonta lomaa viikoksi. Reitti alkoi hahmottua, matkalla oli suunnitelmissa tokoilla Norjan puolella, tavata Ruskan Isla pentua Oslon kupeessa, ja sitten viettää Juhannusta Herningissä näyttelyn, tokon MM kisojen ja tietenkin Ruskan toista pentua tavaten, Suomi-poika asuu Tanskassa. Aikataulu oli tiukka, varsinkin paluumatkan osalta, ja lauttamatkojen hintoja ja aikoja vertailtiin kovasti ajamiseen kotiin Haaparannan kautta.

Matkaan lähdimme perjantaina puolen päivän jälkeen. Matkaa Tyrnävältä Norjan Mo I Ranaan oli ajettavana ”vain”noiin 800km…. Päästyämme ensimmäisen etapin loppupuolelle, maisemat alkoivat muuttua huikean komeiksi ja samalla saimme myös vesisateen matkaamme. Sinnillä ajoimme perille koepaikalle, jonne auto parkkiin, Ruskan kanssa pieni lenkki ja nopea treeni kentällä, ja unta palloon.

Lauantai aamuun sai herätä vesisateen ropinaan auton kattoon. Pikkuhiljaa järjestäjät saapuivat paikalle, ja ilokseni totesin heidän sittenkin puhuvan hyvin englantia. Kokeeseen sähköpostilla ilmoittautuessani kysyin, josko mahdollista saada seuraamiskaavio englannin kielellä, muut menee norskiksikin. Vastaus oli epämääräinen, koetamme mixata sinulle jonkinlaisen kaavion englanniksi. Olimme ainoa EVL luokan koirakko, ja he päättivät aloittaa kokeen sillä, jotta pääsemme jatkamaan matkaa heti suorituksen jälkeen. Tuomari hoiti liikkuroinnin, tyyliin left, right, turn, turn stop, run, slow….. helppoa ja yksinkertaista. Kehässä oli myös tuomariharjoittelija mukana. Paikallaoloissa Ruska nökötti yksinään, häiriökoiria ei ollut mukana, ja minä tärisin sateessa teltan takana. Liikkeet tehtiin normaalijärjestyksessä, koepaikka oli mukava rauhallinen ja maisemat komeimmat missä ikinä olen kisannut! Oli todella rento meininki, ja kun liikkeet onnistuivat kiitettävästi, pääsimme juhlimaan 290,5 pisteellä Norjan ja Pohjoismaiden tottelevaisuus valion arvoa! Ruusukkeiden lisäksi matkaan saatiin lelua ja puukkoja (jonkinlainen juustoveitsisetti)






Ruskan palkintosaalista


Ja sateesta huolimatta päivä paistoi, ja lähdimme matkaan kohti seuraavaa koepaikkaa Trondheimissä. Matkaa sinnekin vaivaiset 500km…. Illaksi perille, majoituimme mukavalle leirialueelle jylhiin maisemiin. Meillä oli koepaikka vähän hukassa, ja Hans-setä leiripaikalta oli superystävällinen. Hän oli koiraihmisiä, ja selvitti ystävällisesti meille missä koepaikka sijaitsee, oltiin sattumalta ihan muutaman kilometrin päässä siitä!


Sunnuntain kokeen piti alkaa klo 12, mutta mistä lie johtunut, pääsimme lopulta kehään vasta neljän maissa iltapäivällä. Koepaikka oli jälleen hieno kenttä, kisaajia oli paljon ja yleisöäkin paikalla todella paljon. Enää ei satanut, mutta olihan kylmä, onneksi ne kalsarit olivat matkassa! Ruska aiheutti paljon kyselyjä, heille punainen bordercollie ja hieman erilaisella rakenteella varustettuna oli kummastus. Norjassahan ei ole montaa showlinjaista bortsua. Oli jo vähällä, että lähdemme jatkamaan matkaa, kun päivä vain venyi, mutta seurattiin siinä sitten alempia luokkia. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on eroja alempien luokkien liikkeissä, siellä esim. merkille meno, ruutuun meno ja tunnari otetaan jo ALO-AVO luokissa mukaan. Muutenkin monissa liikkeissä saa käyttää jonkinlaisia apuja.

ELIT luokassa kisasi tällä kertaa 5 koiraa, ja jälleen jouduimme aloittamaan ensimmäisinä. Ruska oli parin päivän pitkien matkojen jälkeen jo niin täynnä virtaa, että koe meni vähän hauskan pidoksi. Liikkeitä ei nollattu, mutta neiti mm. ei olisi halunnut luovuttaa kapuloita, vaan halusi vähän revitellä niitä minun kanssa…. yleisöllä oli hauskaa, sen viihdyttämisen Ruska halutessaan taitaa. Saimme kuitenkin riivittyä kasaan 256 pistettä, eli ykköstulos jälleen. Ja se olikin ainoa ykkönen EVLssä, joten jälleen keräsimme palkinnot pöydältä. Mukaan lähti ruokasäkkiä, agilityputki, leluja ja nameja, oikein mukavat palkinnot!



Ilta oli jo pitkällä, kun auton keula koti Opparkeomia, jonne matkaa, kuinkas muutenkaan 500km. Norjaa on siitä mukava lasketella autolla menemään, että maisemat ovat aivan huikeita. Siellä on myös paljon varoituskolmioita, saa varoa lehmiä, lampaita, ratsastajia, hirviä, peuroja, traktoreita jne… Ja eläimiä nähtiin paljon, illan tullen lampaita alkoi kertyä tielle lämpimlle asfaltille makaamaan, ja yksi suurempi lehmälaumakin oli tien tukkeena. Puolen yön maissa parkkeerasimme sitten Sanngrundin leirialueelle.





Maanantaina alkoi sitten aurinko paistaa, sai laittaa kesäkamppeet päälle. Päivä vietettiin Ruskan Isla pennun omistajan Anetten kotona. Päästiin metsään lenkille, Ruska sai ottaa mutakylpyjä ja nauttia leikkimisestä Islan, Kellon ja Rison kanssa. Lisäksi teimme tokotreeniä , paljon valokuvia ja videonauhaa. Päivän päätteeksi koirat pääsivät vielä uimaan leirialueen uimarannalle, mitä kovasti ihmettelin, ei olisi ollut sallittua Suomessa.


Isla "suukottaa" ja treenaa tokoa




Ja niin oli taas iltapäivästä aika istua penkille ja jatkaa matkaa. Ruska aloitti pudottaa turkkiaan vähän ennen lähtöä, ja pikkuhiljaa karvaa irtosi enemmän ja enemmän. Auto alkoi muistuttaa linnunpönttöä, ja aina kun nousi autosta ulos, sai vedellä teippiharjalla kamppeet puhtaaksi. Niinpä sitten päätettiin tehdä järkevä matkamuisto hankinta, ja kävimme ostamassa imurin… Kylläpä helpotti, kun pääsimme Malmön yläpuolelle seuraavaan leiripaikkaan, ja sain vedellä Voltalla paikat puhtaiksi!

Tiistaina ylitimme Tanskan siltoja, ja jäimme jo hyvissä ajoin leireilemään Nyborgiin meren rantaan. Pikkukoiran silmät olivat hymyssä, kun se sai kiihdytellä rannalla ja juosta meressä ja ottaa aaltoja kiinni.



Keskiviikko aamuna sitten nokka kohti määränpäätä, eli Herningiä. Matkalla stoppi Herning Centrenissä, missä oli passelisti alennusmyynnit menossa ja löysimme kassikaupalla halpaa vaatetta! Herningin messukeskus löytyi helposti, ja auto muutaman päivän parkkiin Caravan alueelle ihan näyttelypaikan kupeeseen. Alueella majoittui satoja näytteilleasettajia autoilla, vaunuilla ja teltoilla. Onneksemme saimme rauhalliset naapurit, ja leiriytyminen oli mukavaa. Viikonlopuksi alueelle tuli koko ajan lisää porukkaa, ja siellä liikkuessa ei käynyt kateeksi niiden matkaajien naapurit, joissa koirat annettiin haukkua paukuttaa päivät pitkät. Kun yksi aamulla aloitti haukkumisen, kohta oli muutama muu metelissä mukana. Siisteys alueella pysyi yllättävän hyvänä, eli suurin osa keräsi koirien jätökset roskiin. Toki muutama poikkeus matkassa…. Illalla pikainen tapaaminen Ruskan Suomi pennun kanssa, reissun parhaita hetkiä olikin tavata nämä kaksi maailmalle lentänyttä, joille vuosi sitten jätin itku silmässä Helsinki-Vantaan lentokentällä hyvästit. Illalla vielä Ruskalle pieni pesu messualueen hevosten pesu paikalla, ja karvoja pölläyttelevä koiruus oli valmis torstain kehään.



Torstai aamu valkeni sumuisena ja viileänä, mutta kun se aurinko alkoi paistaa, niin saatiinkin sitten kunnon Tanskalaiset rusketusraidat. Tai enemmän taidettiin punoittaa…. Ruotsalaistuomari Bo Skalin veti rivakkaa tahtia kehän läpi. Suomalaiskoirille hienoa menestystä, onnea teille kaikille!!! Päivä meni mukavasti kehän reunalla, ja sen jälkeen siirryin sisätilohin seuraamaan MM tokoilijoiden harjoituksia. Reissun kokeet ja näytelmät oli takana, toivotut tavoitteet saavutettiin ja loppuaika jännäämään suomalaiskoirakoiden tokomenestystä.


Mads&Suomi kehässä sekä Ruska&Suomi



Perjantain vietinkin lähinnä tokoareenalla. Toki myyntikojutkin piti kulkea läpi, ja ilmainen Eukanuba säkki jonottaa näyttelynumeroa vastaan. Hienoja hetkiä suomen tokomaajoukkueen kanssa, onnea perjantain menestyjät 1.Nina&Ace sekä 3.Heidi&Mette. Toki yhtä iloisena myös Suomi pennun omistajan Madsin ja Haleyn sijoituttua toisiksi! Illalla leirialueelta oli jo ensimmäiset poistuneet, ja teimme vähän tokoja siinä nurmikolla. ”Naapurissa” majoittunut Ranskalaispariskunta oli kiinnostunut, ja tuli lopulta juttelemaan. Siinä sitten Ranska-englanti small talkia, kädet kävivät kovasti. He olivat ranskan tokojoukkueen mukana reissussa, ja toivottivat tervetulleiksi Ranskaan ensi vuonna.


Lauantaina viimeinen päivä Tanskassa. Tokoja piti seurata siihen saakka, että loppusijoitukset selvisivät. Onnea lauantain menestyjät sekä koko joukkue hienosta menestyksestä MM-2!!!! Oli aika toivotella onnea sunnuntain kisaajille, ja hyvästellä Suomi-poika. Hieman haikein mielin kohti kotimaata, lomaa olisi voinut vielä jatkaa…. Lauantaina ajettiin muuan sata kilometriä Ruotsin puolelle, Juhannusjuhlat olivat edelleen menossa kun leiriydyimme. Lähdin lenkittämään Ruskaa, kun Janne jäi parkkeeraamaan autoa. Juhlakuntoiset ruotsinpojat olivat heti tullet ystävällisesti juttelemaan, joku heistä oli asunut ennen suomessa ja kyseli lauantai makkaraa, josko meillä olisi ollut hänelle antaa, kun sitä ei ruotsista saa…seuraavaksi oltiin sähköroikkaa vailla lainaan. Jep jep, koitimme siinä asettua nukkumahommiin, hetki ehdittin nukahtaa, kun ilmeisesti ravintolassa käynyt kööri palasi alueelle. Mietittiin vaihtoehtoja, ei tehnyt mieli lähteä pyytämään hiljaisuutta, joten löimme kamppeet kasaan ja ajoimme pari kilsaa eteenpäin huoltoaseman pihalle jatkamaan unia.


Ruska haistelee,joka kohta kotona...


Sunnuntaina matka jatkui pohjoista kohti, vielä pitkät yöunet Sudsvallin alapuolella ja maanantaina viimeinen taival kotiin. Kilometrejä kertyi 5000, hieman pitkiä oli välit ajella… onneksi auto kesti reissun ilman ongelmia! Reissu oli aivan huippu, Norjan Ja Pohjoismaiden tokovalio arvo, Islan&Anetten tapaaminen, Suomin&Madsin tapaaminen, upeat maisemat Norjassa ja Tanskassa ja kun kaikki meni muutenkin hyvin, ei voi kuin olla tyytyväinen!

Rovaniemi ja eka jälkikoe kolmosluokassa

Sitä on ihminen ehkä hiukan pimeä, kun ilmoittautuu näihin karkeloihin aina yhtä innoissaan mukaan??!! Sunnuntai aamuna tienpäälle viiden jälkeen jotta ehtii Rovaniemelle puoli yhdeksään. Aamu aloitettiin tottiksilla, Ruska siellä loppupäässä eli ihan viimeisenä. Jännitti taas vaihteeksi, ja paikallaolossa neiti näppärä olikin käynyt seisomassa ja istumassa?? Seuraaminen oli sinnepäin, jättävät ok,ja päästiin noutoihin. 2kilon kapulalla hurja nouto,ja tuli ontuen takaisin. Puristelin jalkaa ja annoin liikkuea, ja ontuminen meni ohi,luulin että kopsahti vain jotenkin. Metrisellä sit hyppäs mut takaisin kiersi. Ja A este innolla eestaas. Arvostelussa huomasin verta, ja luulin että suupieli aukesi noudossa, kunnes yleisö antoi vinkin, tassu vuotaa. Ranteen antura oli auennut, ja verta oli ihan pirusti! Ja minä ihan shokissa,kun ehdin jo ajatella kaikkea pahinta... Arvostelun jälkeen tassu sit puhdistettiin ja sidottiin, suuri kiitos Pete ja Kirsi ja ketä kaikkia siinä olikaan apuna:) Ja side ei haitannut menoa, joten lähdimme metsään ja sovimme että jos Ruskaa ei side haittaa niin se saa jatkaa kisaa.
Esineruudussa neiti painoi kuin aropiru menemään, ei haitannut mikään ja kolme esinettä ylös. Eihän se tehnyt hyvää haavalle, ja sidetarpeet meni vaihtoon. Päätin kuitenkin jatkaa, jäljellä meno olisi kuitenkin hallittua.
Jäljelle lähtö oli aika takkuinen, ilmeisesti janan yli oli kävellyt joku,kun otti väärän jäljen(maastossa oli liikkunut ylimääräistä väkeä)Lopulta kuiten matkaan, ja Ruska ajoi kuin unelma jälkeä. Luulin että alusta jäi keppi,kun eka löytyi vasta kaukaa. Toien ekppi ylös ja pian sen jälkeen totaali kadotus,Ruska alkoi vain pyöriä ympäriinsä eikä mitään hajua. Ilmeisesti porotokka oli taas polkenut paikan yli. Ja jälkikaavion mukaan se eka keppi tosiaankin oli aiellä aika kaukana, eli jälki meni siihen asti hienosti:)
No näillehän ei mahda mitään,sielä tuli kokeneempiakin koiria takaisin yhden-kahden kepin kassa, ja samanlailla oli koira alkanut pörräämään. Hyvää tuuria! Mutta päästiinpä lähtemään sti aikoinaan kotiin....jos jotain positiivista tahtoo löytää;)

Raahen ryhmis 12.6.

Lauantaina mukava reissu 60kilsan päähän Raaheen. Tuula-Maija Tammelin tuomaroi bortsut, ja Ruska mukana käyttöluokassa, josta ERI1 ja PN2.

Kuulumiset siirtyy blogiin

Kotisivujen päivittäminen hiipuu, ja koitetaan nyt auttaako siirtyminen helppokäyttöisempään blogiin asiaa:) Nyt saan tekstiä värittämään myös kuvia!